Job 41

1 Pourras-tu enlever Léviathan à l’hameçon, et avec une corde lier sa langue?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

2 Est-ce que tu mettras un cercle dans ses narines, ou avec un anneau perceras-tu sa mâchoire?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

3 Est-ce qu’il t’adressera de nombreuses prières, ou te dira-t-il de douces paroles?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

4 Est-ce qu’il fera avec toi un pacte, et le recevras-tu comme un esclave éternel?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

5 Est-ce que tu te joueras de lui comme d’un oiseau, ou le lieras-tu pour tes servantes?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

6 Des amis le découperont-ils, ou des marchands le partageront-ils?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

7 Est-ce que tu rempliras de sa peau des filets, et un réservoir de poissons de sa tête?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

8 Mets sur lui ta main: souviens-toi de la guerre, et ne continue pas à parler.

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

9 Voilà que son espoir le trompera, et à la vue de tous il se précipitera

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

10 Je ne suis pas assez cruel pour le susciter: car qui peut résister à mon visage;

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

11 Qui m’a donné le premier, afin que je lui rende? Tout ce qui est sous le ciel est à moi.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

12 Je ne l’épargnerai pas, malgré ses discours arrogants et ses paroles suppliantes.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

13 Qui découvrira la face de son vêtement? Et qui entrera dans le milieu de sa gueule?

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

14 Les portes de son visage, qui les ouvrira? autour de ses dents habite la terreur.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

15 Son corps est comme des boucliers jetés en fonte et couvert d’écaillés épaisses et serrées.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

16 L’une est jointe à l’autre, et pas même l’air ne passe entre elles.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

17 L’une s’attache à l’autre, et se tenant, jamais elles ne se sépareront.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

18 Son éternument, c’est l’éclat du feu, et ses yeux sont comme les paupières de l’aurore.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

19 De sa gueule sortent des lampes, comme des torches allumées.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

20 De ses narines sort une fumée comme celle d’un pot mis au feu et bouillant.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

21 Son souffle fait brûler des charbons, et une flamme sort de sa bouche.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

22 Dans son cou résidera sa force, et devant sa face marche la famine.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

23 Les parties de ses chairs adhèrent entre elles: Dieu lancera des foudres contre lui, et elles ne se porteront vers aucun autre lieu.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

24 Son cœur se durcira comme une pierre, et il se resserrera comme une enclume de marteleur.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

25 Lorsqu’il s’élèvera, des anges craindront, et, épouvantés, ils se purifieront.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

26 Lorsque le glaive l’atteindra, ni lance, ni cuirasse ne pourra subsister.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

27 Car il regardera le fer comme de la paille, et l’airain comme un bois pourri.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

28 L’archer ne le mettra pas en fuite, les pierres de la fronde sont devenues pour lui une paille légère.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

29 Il estimera le marteau comme une paille légère, et il se rira de celui qui brandira la lance.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

30 Sous lui seront les rayons du soleil, et il fera son lit sur l’or comme sur la boue.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

31 Il fera bouillir comme un pot la profonde mer, et il la rendra comme des essences lorsqu’elles sont en ébullition.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

32 Derrière lui un sentier répandra la lumière, et l’abîme paraîtra comme un vieillard aux blancs cheveux.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

33 Il n’est pas sur la terre de puissance qui puisse être comparée à lui, qui a été fait pour ne craindre personne.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

34 Il voit tout ce qu’il y a d’élevé au-dessous de lui; c’est lui qui est le roi de tous les fils de l’orgueil.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.