Job 32

1 Alors ces trois hommes cessèrent de répondre à Job, parce qu’il se croyait toujours juste.

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

2 Mais Eliu, fils de Barachel, le Buzite, de la famille de Ram, s’irrita et s’indigna; or il s’irrita contre Job, de ce qu’il disait qu’il était juste devant Dieu.

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

3 Puis il s’indigna contre ses amis, de ce qu’ils n’avaient pas trouvé de réponse raisonnable contre Job, mais que seulement ils l’avaient condamné.

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

4 Ainsi Eliu attendit tant que Job parla, parce que ceux qui parlèrent étaient plus âgés que lui.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

5 Mais lorsqu’il eut vu que les trois n’avaient pu répondre, il fut vivement irrité.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

6 Répondant donc, Eliu, fils de Barachel, le Buzite, dit: Je suis le plus jeune, et vous, vous êtes plus âgés, c’est pourquoi, la tête baissée, je n’ai pas osé manifester mon sentiment.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

7 Car j’espérais qu’un âge aussi avancé parlerait, et qu’une multitude d’années enseignerait la sagesse.

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

8 Mais, comme je le vois, l’Esprit est dans les hommes et l’inspiration du Tout-Puissant donne l’intelligence.

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

9 Ce ne sont pas ceux qui ont vécu longtemps qui sont sages, et ce ne sont pas les vieillards qui comprennent la justice.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

10 C’est pourquoi je parlerai: Ecoutez-moi, je vous montrerai, moi aussi, ma sagesse.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

11 Car j’ai attendu vos discours; j’ai écouté pour voir quelle était votre prudence, tant que vous avez fait assaut de discours.

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

12 Et tant que je pensais que vous diriez quelque chose, j’étais attentif; mais, comme je le vois, il n’y a personne de vous qui puisse convaincre Job et répondre à ses discours.

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

13 N’allez pas dire: Nous avons trouvé la sagesse; Dieu l’a rejeté et non un homme.

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

14 Il ne m’a rien dit, et pour moi, ce ne sera pas selon vos discours que je lui répondrai.

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

15 Ils ont été épouvantés, ils n’ont plus répondu, ils se sont ôté à eux-mêmes la parole.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

16 Puisque donc j’ai attendu, et qu’ils n’ont point parlé; qu’ils se sont arrêtés, et qu’ils n’ont plus répondu,

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

17 Je parlerai moi aussi pour ma part, et je montrerai ma science.

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

18 Car je suis plein de discours, et une force me presse au dedans de moi.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

19 Voilà que mon estomac est comme un vin nouveau qui, sans air, rompt les outres neuves,

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

20 Je parlerai et je respirerai un peu; j’ouvrirai mes lèvres.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

21 Je ne ferai acception de personne, et je n’égalerai pas Dieu à un homme.

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

22 Car je ne sais combien de temps je subsisterai, et si dans peu mon Créateur ne m’enlèvera point.

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.