Job 3
1 Après cela Job ouvrit la bouche, et maudit le jour de sa naissance.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 Et il parla.
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Périsse le jour auquel je suis né, et la nuit dans laquelle il fut dit: Un homme a été conçu!
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Que ce jour soit changé en ténèbres; que Dieu ne s’en enquière pas d’en haut, et qu’il ne soit point éclairé de la lumière.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Que des ténèbres et une ombre de mort l’obscurcissent; qu’une obscurité s’en empare, et qu’il soit enveloppé d’amertume.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 Cette nuit, qu’un tourbillon ténébreux en prenne possession, qu’elle ne soit pas comptée dans les jours de l’année, ni mise au nombre des mois.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Que cette nuit soit solitaire, et qu’elle ne mérite pas de louanges.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Qu’ils la maudissent, ceux qui maudissent le jour, qui sont prêts à susciter Léviathan.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Que les étoiles soient couvertes des ténèbres de son obscurité; qu’elle attende une lumière, et ne la voie point, ni la naissance de l’aurore qui se lève;
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Parce qu’elle n’a pas fermé le sein qui ma formé, et qu’elle n’a pas ôté les maux de devant mes yeux.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Pourquoi ne suis-je pas mort dans le sein de ma mère? pourquoi, sorti de son sein, n’ai-je pas aussitôt péri?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Pourquoi ai-je été reçu sur des genoux? pourquoi allaité par des mamelles?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 Car maintenant, dormant, je serais en silence, et je reposerais dans mon sommeil,
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 Avec les rois et les consuls; de la terre, qui se bâtissent de vastes solitudes;
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Avec les princes qui possèdent de l’or, et remplissent leurs maisons d’argent.
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Ou bien je n’existerais pas, comme un avorton caché dans le sein de sa mère, ou comme ceux qui, conçus, n’ont pas vu la lumière.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 C’est là que des impies ont cessé leur tumulte, et là que se reposent ceux qui ont perdu leur force.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 Et ceux qui autrefois étaient enchaînes ensemble sont sans inquiétude; ils n’entendent pas la voix d’un exacteur.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Des grands et des petits sont là, et un esclave est délivré de son maître.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Pourquoi la lumière a-t-elle été donnée aux malheureux, et la vie à ceux qui sont dans l’amertume de l’âme,
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 Qui attendent la mort (et elle ne vient pas), comme s’ils déterraient un trésor,
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Et qui se réjouissent extrêmement, lorsqu’ils ont trouvé un sépulcre;
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 À un homme dont la voie est cachée, et que Dieu entoure de ténèbres?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 Avant que je mange, je soupire; et comme les eaux qui débordent, ainsi sont mes rugissements,
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 Parce que la frayeur que je redoutais m’est venue, et ce que j’appréhendais est arrivé.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 N’ai-je pas dissimulé? n’ai-je pas gardé le silence? ne suis-je pas resté dans le repos? Cependant l’indignation de Dieu est venue sur moi.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
