Job 23

1 Mais, répondant, Job dit:

Job vastasi ja sanoi:

2 Maintenant encore mes paroles sont pleines d’amertume, et la violence de ma plaie s’est plus aggravée que mes gémissements.

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

3 Qui m’accordera que je sache trouver Dieu, et arriver jusqu’à son trône?

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

4 J’exposerai ma cause devant lui, et je remplirai ma bouche de récriminations,

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

5 Afin que je sache les paroles qu’il me répondra, et que je comprenne ce qu’il me dira.

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

6 Je ne veux pas qu’il lutte contre moi avec beaucoup de force, ni qu’il m’accable par le poids de sa grandeur.

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

7 Qu’il mette en avant contre moi l’équité, et ma cause obtiendra la victoire.

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

8 Si je vais à l’orient, il ne paraît pas; si à l’occident, je ne l’aperçois point.

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

9 Si c’est à gauche, que ferai-je? je ne l’atteindrai pas; si je me tourne à droite, je ne le verrai pas.

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

10 Mais pour lui, il connaît ma voie, et il m’a éprouvé comme l’or qui passe par le feu.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

11 Mon pied a suivi ses traces; j’ai gardé sa voie, et je ne m’en suis pas détourné,

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

12 Je ne me suis pas écarté des commandements sortis de ses lèvres, et j’ai caché dans mon sein les paroles de sa bouche.

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

13 Car lui est seul Tout-Puissant, et personne ne peut détourner sa pensée; et tout ce que son âme a voulu, elle l’a fait.

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

14 Quand il aura accompli en moi sa volonté, il aura encore un grand nombre de moyens semblables à sa disposition.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

15 Et c’est pour cela qu’à sa face je suis troublé, et que, le considérant, je suis agité par la crainte.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

16 Dieu a amolli mon cœur, et, le Tout-Puissant m’a épouvanté.

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

17 Car je n’ai pas péri à cause des ténèbres qui me pressent, et une obscurité n’a pas couvert ma face.

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.