Job 16

1 Mais, répondant, Job dit:

Job vastasi ja sanoi:

2 J’ai souvent entendu de telles choses; vous êtes tous des consolateurs importuns.

"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

3 Est-ce que ces discours en l’air n’auront point de fin? Où y a-t-il eu dans mes paroles quelque chose d’offensant pour toi, puisque tu parles ainsi?

Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

4 Je pourrais, moi aussi, parler comme vous; et plût à Dieu que votre âme fût à la place de mon âme! Je vous consolerais, moi aussi, par des paroles, et par les mouvements de tête que je ferais sur vous.

Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

5 Je vous fortifierais par ma bouche, et mes lèvres se mouvraient, comme si je vous ménageais.

rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

6 Or que ferai-je? Si je parle, ma douleur ne s’apaisera pas; et, si je me tais, elle ne s’éloignera pas de moi.

Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

7 Mais maintenant ma douleur m’accable; et tous mes membres sont réduits à rien.

Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

8 Mes rides rendent témoignage contre moi; et un faux raisonneur est suscité devant ma face, me contredisant.

ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

9 Il a recueilli sa fureur contre moi, et, me menaçant, il a grincé des dents contre moi; mon ennemi m’a regardé avec des yeux terribles.

Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

10 Ils ont ouvert leurs bouches contre moi, et m’outrageant, ils ont frappé ma joue; et ils se sont rassasiés de mes peines.

he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

11 Dieu m’a tenu captif sous la puissance d’un méchant; et il m’a livré aux mains d’hommes impies.

Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

12 Moi, autrefois puissant, j’ai été soudain réduit en poudre; il m’a saisi par le cou, m’a brisé, et m’a posé devant lui comme un but.

Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

13 Il m’a environné de ses lances, il a couvert mes reins de blessures, il ne m’a pas épargné, et il a répandu sur la terre mes entrailles.

hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

14 Il m’a déchiré, en me faisant blessure sur blessure; il s’est élancé sur moi comme un géant.

Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

15 J’ai cousu un sac sur ma peau, et j’ai couvert ma chair de cendre.

Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

16 Mon visage s’est enflé par mes pleurs, et mes paupières se sont obscurcies

Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

17 J’ai souffert ces choses, sans qu’il y eût d’iniquité dans ma main, lorsque j’offrais à Dieu des prières pures.

vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

18 Terre, ne couvre pas mon sang, et que mon cri ne trouve pas en toi un lieu où il soit étouffé.

Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

19 Car voilà que dans le ciel est mon témoin, et que celui qui a une connaissance intime de moi habite au plus haut des cieux.

Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

20 Mes amis sont verbeux; c’est devant Dieu que mon œil fond en larmes.

Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

21 Et plût au ciel qu’un homme pût entrer en jugement avec Dieu, comme le fils d’un homme entre en jugement avec son semblable!

että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

22 Car voilà que mes années, qui sont de peu de durée, passent, et que je marche dans un sentier par lequel je ne reviendrai pas.

Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."