Jérémie 9

1 Qui donnera à ma tête de l’eau, et à mes yeux une fontaine de larmes? et je pleurerai jour et nuit les morts de la fille de mon peuple.

Jospa minun päässäni olis kyllä vettä, ja minun silmäni olis kyynelten lähde, että minä voisin itkeä päivää ja yötä lyötyjä minun kansastani.

2 Qui me donnera dans la solitude une cabane de voyageur, et j’abandonnerai ce peuple, et je me retirerai d’eux? parce que tous sont adultères, troupe de prévaricateurs.

Jospa minulla olis matkamiesten maja korvessa, niin minä jättäisin minun kansani ja menisin pois heidän tyköänsä; sillä he ovat kaikki huorintekiät ja paha joukko.

3 Et ils ont tendu leur langue comme un arc de mensonge et non de vérité: ils se sont fortifiés sur la terre, parce qu’ils ont passé d’un mal à un autre mal, et ils ne m’ont pas connu, dit le Seigneur.

He ampuvat kielellänsä niinkuin joutsellansa valhetta ja ei totuutta; vaeltavat väkivallalla maassa ja menevät yhdestä pahuudesta niin toiseen, ei totellen minua, sanoo Herra.

4 Que chacun se garde de son prochain, et qu’il ne se fie à aucun de ses frères; parce que tout frère supplantant supplantera son frère, et que l’ami marchera frauduleusement.

Jokainen karttakoon lähimmäistänsä, ja älköön uskoko veljeänsäkään; sillä veli sortaa ja painaa alas veljensä, ja ystävä pettää ystävänsä.

5 Et chaque homme se rira de son frère, et ils ne diront pas la vérité; car ils ont formé leurs langues à parler mensonge; ils ont travaillé à iniquement agir.

Ystävä pilkkaa ystäväänsä, ja ei puhu totuutta; he totuttavat kielensä puhumaan valhetta, ja ahkeroitsevat pahaa tehdä.

6 Ta demeure est au milieu de la tromperie; c’est par tromperie qu’ils ont refusé de me connaître, dit le Seigneur.

Sinä asut petoksen keskellä, ja ei he taida minua tuta petoksen tähden, sanoo Herra.

7 À cause de cela voici ce que dit le Seigneur des armées: Voilà que je les fonderai, et que je les éprouverai par le feu: car que ferai-je autre chose vis-à-vis de la fille de mon peuple?

Sentähden sanoo Herra Zebaot näin: katso, minä sulaan heitä; ja koettelen heitä; sillä mitä minä muuta teen minun kansani tyttären tähden?

8 C’est une flèche blessante que leur langue; elle a parlé tromperie; chacun en sa bouche parle paix avec son ami, et en cachette il lui tend des pièges.

Heidän petolliset kielensä ovat murhanuolet; suullansa he puhuvat lähimmäisensä kanssa ystävällisesti, vaan sydämessänsä he väijyvät häntä.

9 Est-ce que je ne visiterai pas ces crimes, dit le Seigneur, ou d’une pareille nation mon âme ne se vengera-t-elle pas?

Eikö minun sentähden pitäisi rankaiseman heitä, sanoo Herra? ja eikö minun sieluni pitäisi kostaman senkaltaiselle kansalle kuin tämä on?

10 Sur les montagnes je m’abandonnerai aux larmes et aux lamentations; et sur les belles contrées du désert, aux plaintes, parce qu’elles ont été brûlées, pour qu’il n’y ait pas d’homme qui y passe; on n’a pas entendu la voix du possesseur; depuis l’oiseau du ciel jusqu’aux troupeaux, tous ont émigré et se sont retirés.

Minä itken ja surkuttelen vuorilla, ja valitan korvessa laitumilla; sillä he ovat peräti hajoitetut, niin ettei siitä enään kenkään vaella, ei myös siellä kuulu karjan ääntä; taivaan linnut ja kaikki karja ovat jo lentäneet ja menneet pois.

11 Et je ferai de Jérusalem des monceaux de sable et un repaire de dragons; et les cités de Juda, je les livrerai à la désolation, pour qu’il n’y ait point d’habitant.

Ja minä teen Jerusalemin kiviraunioksi, ja lohikärmeiden pesäksi; ja minä hävitän Juudan kaupungit, niin ettei niissä yhtäkään pidä asuman.

12 Quel est l’homme sage qui comprenne ceci, et à qui la parole de Dieu soit adressée, afin qu’il l’annonce, qui comprenne pourquoi cette terre a péri, qu’elle a été brûlée comme un désert, pour qu’il n’y ait pas d’homme qui y passe?

Joka viisas olis, hän ajattelis sitä, ja ilmoittais, mitä Herran suu hänelle sanoo. Minkätähden siis maa niin hukutetuksi ja hävitetyksi tulee, että se on niinkuin erämaa, josta ei yksikään vaella?

13 Et le Seigneur a dit: C’est parce qu’ils ont abandonné ma loi que je leur ai donnée, et qu’ils n’ont pas écoute ma voix, et qu’ils n’ont pas marché en elle;

Ja Herra sanoi: sentähden, että he hylkäävät minun lakini, jonka minä heille annoin, ja ei tottele minun ääntäni eikä elä sen jälkeen,

14 Et parce qu’ils ont suivi la dépravation de leur cœur, et les Baalim; ce qu’ils ont appris de leurs pères.

Vaan seuraavat oman sydämensä tahtoa ja Baalia, niinkuin heidän isänsä heitä opettaneet ovat.

15 C’est pourquoi, voici ce que dit le Seigneur des armées, Dieu d’Israël: Voilà que je nourrirai ce peuple d’absinthe, et je lui donnerai pour breuvage de l’eau de fiel.

Sentähden näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: katso, minä syötän tämän kansan koiruoholla, ja annan heidän sappea juoda.

16 Et je les disperserai parmi des nations qu’ils n’ont point connues, eux et leurs pères, et j’enverrai après eux le glaive, jusqu’à ce qu’ils soient consumés.

Minä hajoitan heidät pakanain sekaan, joita ei he eikä heidän isänsä tunne, ja lähetän miekan heidän peräänsä, siihenasti että minä heidät kaikki lopetan.

17 Voici ce que dit le Seigneur des armées, Dieu d’Israël: Regardez attentivement, et appelez les pleureuses, et qu’elles viennent; envoyez à celles qui sont sages, et qu’elles s’empressent;

Näin sanoo Herra Zebaot: tutkikaat tätä; toimittakaat teillenne itkeväisiä vaimoja, että he tulisivat; ja lähettäkäät niiden perään, jotka taitavat ovat, että he tulisivat,

18 Qu’elles se hâtent, et qu’elles fassent entendre sur nous des lamentations; que nos yeux versent des larmes, et que de nos paupières coulent des eaux.

Ja kiiruhtaisivat meitä valittamaan, että meidän silmämme kyyneleitä vuodattaisivat, ja meidän silmäripsemme vettä tiukkuisivat,

19 Parce qu’une voix de lamentation a été entendue de Sion: Comment avons-nous été ravagés et couverts d’une grande confusion? puisque nous avons abandonné notre terre, et que nos tabernacles ont été abattus.

Että valitus kuuluis Zionissa (näin: ) voi kuinka me olemme näin hävitetyt! me olemme peräti häväistyt, sillä meidän täytyy maalta paeta, että meidän asuinsiamme ovat kukistetut.

20 Ecoutez donc, femmes, la parole du Seigneur; que vos oreilles saisissent le discours de sa bouche; enseignez à vos filles les lamentations, et que chacune apprenne à sa voisine les cris plaintifs;

Kuulkaa siis, te vaimot, Herran sanaa, ja käsittäkäät korviinne hänen suunsa puhe; antakaat teidän tyttärenne itkeä, ja opettakaan toinen toistansa valittamaan, (näin: )

21 Parce que la mort est montée par nos fenêtres, qu’elle est entrée dans nos maisons, pour exterminer les petits enfants au dehors, et les jeunes hommes dans les places publiques.

Kuolema on tullut meidän akkunoistamme sisälle ja meidän huoneisiimme langennut, lapsia kaduilla tappamaan ja nuorukaisia kujilla.

22 Parle: Voici ce que dit le Seigneur: Et le cadavre de l’homme tombera comme le fumier sur la face de la terre, et comme l’herbe derrière le dos du moissonneur, et il n’y a personne qui la recueille.

Näin sanoo Herra: sano: ihmisten ruumiit pitää, niinkuin loka maan päällä, kaatuman, ja niinkuin jalalliset jäävät elomiehen perään, jossa ei ole ylösottajaa.

23 Voici ce que dit le Seigneur: Que le sage ne se glorifie point dans sa sagesse; que le fort ne se glorifie point dans sa force, et que le riche ne se glorifie point dans ses richesses;

Näin sanoo Herra: älkään viisas kerskatko viisaudestansa, älkään väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älkään myös rikas kerskatko rikkaudestansa;

24 Mais que celui qui se glorifie se glorifie de cela, de me connaître, et de savoir que c’est moi qui suis le Seigneur, qui fais miséricorde et jugement, et justice sur la terre; c’est là ce qui me plaît, dit le Seigneur.

Vaan joka tahtoo kerskata, niin kerskatkaan siitä, että hän tietää ja tuntee minun, että minä olen Herra, joka teen laupiuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä; sillä se minulle kelpaa, sanoo Herra.

25 Voici que les jours viennent, dit le Seigneur, et que je visiterai quiconque est circoncis,

Katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä rankaisen kaikki ympärileikatut ympärileikkaamattomain kanssa:

26 L’Egypte, Juda, Edom, les fils d’Ammon et de Moab, ceux dont la chevelure est coupée, qui habitent dans le désert; parce que toutes ces nations sont incirconcises de corps, et toute la maison d’Israël est incirconcise de cœur.

Egyptin, Juudan, Edomin, Ammonin lapset, ja Moabin ja kaikki, jotka maan äärissä korvessa asuvat; sillä kaikilla pakanoilla on ympärileikkaamatoin esinahka, mutta koko Israelin huoneella on ympärileikkaamatoin sydän.