< Jérémie 44 >
1 Parole qui fut adressée par Jérémie à tous les Juifs qui habitaient dans la terre d’Egypte, à Magdalum, et à Taphnis, et à Memphis, et dans la terre de Phaturès, disant:
Tämä on se sana, joka Jeremialle tapahtui, kaikista Juudalaisista, jotka Egyptin maalla asuivat, jotka asuivat Migdolissa, Tahpanheksessa, Nophissa, Patroksen maalla, ja sanoi:
2 Voici ce que dit le Seigneur des armées, Dieu d’Israël: Vous, vous avez vu tout le mal que j’ai amené sur Jérusalem, et sur toutes les villes de Juda; et voilà qu’elles sont désertes aujourd’hui, et qu’il n’y a pas en elles d’habitant,
Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: te olette nähneet kaiken sen pahan, jonka minä olen antanut tulla Jerusalemin päälle, ja kaikkein Juudan kaupunkein päälle; ja katso, tänäpänä ovat ne hävitettynä, niin ettei kenkään niissä asu:
3 À cause de la malice dont ils se sont rendus coupables, afin de me provoquer au courroux, en allant sacrifier, et en adorant des dieux étrangers qu’ils ne connaissaient ni eux, ni vous, ni vos pères.
Heidän pahuutensa tähden, jonka he tekivät vihoittaen minua, ja menivät ja suitsuttivat ja palvelivat muita jumalia, joita ei he, eli te, eikä teidän isänne tunteneet.
4 Et j’ai envoyé vers vous tous mes serviteurs, les prophètes, me levant dès la nuit, et les envoyant et disant: Ne faites pas de ces choses abominables que je hais.
Ja minä lähetin varhain ja usein teidän tykönne kaikki palveliani prophetat, ja käskin teille sanoa: älkäät tehkö senkaltaisia kauhistuksia, joita minä vihaan;
5 Et ils n’ont pas écouté, et ils n’ont pas incliné leur oreille afin de se convertir de leur méchanceté, et de ne pas sacrifier à des dieux étrangers.
Mutta ei he totelleet, eikä kallistaneet korviansa kääntymään pahuudestansa, ja ei suitsuttamaan muille jumalille.
6 Et mon indignation et ma fureur se sont allumées, et se sont embrasées dans les cités de Juda, et dans les places de Jérusalem; et elles ont été changées en solitude et en ruine, comme on les voit en ce jour.
Sentähden syttyi myös minun vihani ja julmuuteni, ja paloi Juudan kaupunkein päällä, ja Jerusalemin katuin päällä, niin ne ovat kukistetuiksi ja autioiksi tulleet, niinkuin se tänäpänä löydetään.
7 Et maintenant, voici ce que dit le Seigneur des armées, Dieu d’Israël: Pourquoi vous, commettez-vous ce grand mal contre vos âmes, que parmi vous et du milieu de Juda périt l’homme, et la femme, et le petit enfant, et celui qui est encore à la mamelle, en sorte qu’il ne vous est laissé aucun reste?
Nyt, näin sanoo Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala: miksi te teette tämän suuren pahan vastaan omaa henkeänne? että teidän seassanne pitää hävitettämän sekä mies että vaimo, sekä lapset että imeväiset Juudasta, ja ei pidä yhtään teistä jäämän,
8 Me provoquant par les œuvres de vos mains en sacrifiant à des dieux étrangers dans la terre d’Egypte, où vous êtes entrés afin d’y habiter, et d’y périr entièrement, et d’y être en malédiction et en opprobre à toutes les nations de la terre.
Että te niin vihoitatte minun kättenne töillä, ja suitsutatte muille jumalille Egyptin maalla, johon te olette menneet asumaan, että teidän pitää hävitetyksi, ja kiroukseksi ja häväistykseksi kaikkein pakanain seassa maan päällä tuleman.
9 Est-ce que vous avez oublié les crimes de vos pères, et les crimes des rois de Juda, et les crimes de leurs femmes, et vos crimes, les crimes de vos femmes, crimes qu’elles ont commis dans la terre de Juda et dans les quartiers de Jérusalem.
Oletteko te unhottaneet isäinne onnettomuuden, Juudan kuningasten onnettomuuden, heidän emäntäinsä onnettomuuden, niin myös teidän oman onnettomuutenne, ja teidän emäntäinne onnettomuuden, joka teille on tapahtunut Juudan maalla ja Jerusalemin kaduilla?
10 Ils ne se sont pas purifiés jusqu’à ce jour; et ils n’ont pas craint, et ils n’ont pas marché dans la loi du Seigneur, et dans mes préceptes que j’ai donnés devant vous et devant vos pères.
Kuitenkin ei he vielä ole tähän päivään asti itsiänsä nöyryyttäneet, ja ei myös mitään pelkää; ja ei vaella minun laissani ja säädyissäni, jotka minä teidän eteenne ja teidän isäinne eteen pannut olen.
11 C’est pourquoi voici ce que dit le Seigneur des armées, Dieu d’Israël: Voilà que moi je tournerai ma face vers vous pour votre malheur; et je perdrai entièrement tout Juda.
Sentähden sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala näin: katso, minä panen minun kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi, ja koko Juudan pitää hävitetyksi tuleman.
12 Et je prendrai les restes de Juda qui ont tourné leurs faces afin d’entrer en Egypte, et d’y habiter; et ils seront tous détruits dans la terre d’Egypte; ils tomberont par le glaive et par la famine, et ils seront détruits depuis le plus petit jusqu’au plus grand; c’est par le glaive et par la famine qu’ils mourront; et ils seront en exécration, et en étonnement, et en malédiction et en opprobre.
Ja minä otan jääneet Juudasta, jotka ovat kasvonsa tavoittaneet mennäksensä Egyptin maalle, asumaan siellä, ja he kaikki pitää lopetettaman, Egyptin maalla pitää heidän miekalla kaatuman ja nälällä hukkuman, sekä pienet että suuret; heidän pitää kuoleman miekalla ja nälällä, ja pitää tuleman sadatukseksi, ihmeeksi, kiroukseksi ja häväistykseksi.
13 Et je visiterai les habitants de la terre d’Egypte, comme j’ai visité Jérusalem, par le glaive, par la famine et par la peste.
Minä tahdon rangaista Egyptin maan asuvaisia miekalla, nälällä ja rutolla, niinkuin minä tein Jerusalemille;
14 Et il n’y aura personne qui échappe et qui survive d’entre les restes des Juifs qui vont pour séjourner dans la terre d’Egypte, et pour retourner dans la terre de Juda vers laquelle ils élèvent leurs âmes pour y retourner et y habiter; il ne retournera que ceux qui auront fui de l’Egypte.
Niin ettei Juudan jääneistä ketään pidä pääsemän eikä jäämän, jotka kuitenkin sitä varten tänne Egyptin maalle asumaan tulleet ovat, että he taas Juudan maalle palajaisivat, johonka he mielellänsä jälleen asumaan tulisivat; mutta ei heidän pidä sinne palajaman, paitsi niitä, jotka täältä pakenevat.
15 Et tous les hommes qui écoutaient Jérémie, sachant que leurs femmes sacrifiaient à des dieux étrangers, et toutes les femmes dont une grande multitude était là, et tout le peuple qui habitait dans la terre d’Egypte, à Phaturès, répondirent à Jérémie, disant:
Niin kaikki ne miehet vastasivat Jeremiaa, jotka kyllä tiesivät, että heidän emäntänsä muille jumalille olivat suitsuttaneet, niin myös kaikki vaimot, joita siellä suuri joukko oli, ja kaikki kansa, jotka Egyptin maalla, Patroksessa asuivat, ja sanoivat:
16 La parole que tu nous as dite au nom du Seigneur, nous ne l’écouterons pas venant de toi;
Sen sanan jälkeen, jonka sinä meille Herran nimeen sanot, emme tahdo sinua suinkaan kuulla;
17 Mais nous exécuterons entièrement toute parole qui sortira de notre bouche, en sacrifiant à la reine du ciel, et en lui faisant de nombreuses libations, comme nous avons fait, nous et nos pères, nos rois et nos princes, dans les villes de Juda et les places de Jérusalem; car alors nous avons été rassasiés de pain, et bien nous a été, et nous n’avons pas vu le mal.
Vaan me tahdomme kaiketi tehdä kaiken sen sanan perään, joka meidän suustamme käy, ja tahdomme taivaan kuningattarelle suitsuttaa, ja hänelle juomauhria uhrata, niinkuin me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja päämiehemmme tehneet ovat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meillä oli leipää kyllä, ja me olimme autuaat, ja emme nähneet onnettomuutta.
18 Mais depuis le temps que nous avons cessé de sacrifier à la reine du ciel et de lui faire de nombreuses libations, nous manquons de tout, et nous avons été consumés par le glaive et par la famine.
Mutta sittekuin kuin me lakkasimme suitsuttamasta taivaan kuningattarelle, ja juomauhria hänelle uhraamasta, niin me kaikki köyhiksi tulimme ja olemme miekan ja nälän kautta hukkuneet.
19 Que si nous sacrifions à la reine du ciel et si nous lui faisons de nombreuses libations, est-ce sans nos époux que nous lui avons fait des gâteaux pour l’honorer, et que nous lui faisons de nombreuses libations?
Ja vaikka me taivaan haltiattarelle suitsuttaisimme ja juomauhria uhraisimme, niin emme sitä tee ilman meidän miestemme tahtoa, kuin me hänelle leipiä leivomme ja juomauhria uhraamme.
20 Et Jérémie parla à tout le peuple, contre les hommes, contre les femmes et contre toute la foule qui lui avait fait cette réponse, disant:
Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, sekä miehille että vaimoille, ja kaikelle kansalle, joka häntä niin vastannut oli sanoen:
21 N’est-ce pas le sacrifice que vous avez offert dans les cités de Juda et sur les places de Jérusalem, vous et vos pères, vos rois et vos princes et le peuple de la terre, n’est-ce pas de ces choses, que le Seigneur s’est souvenu, et ce qui est monté sur son cœur?
Sepä se on, että Herra on muistanut sen suitsuttamisen, jonka Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla tehneet olette, ynnä teidän isäinne, kuningastenne, päämiestenne ja kaiken maakunnan kansan kanssa, ja pani sen sydämeensä.
22 Et le Seigneur ne pouvait plus vous supporter à cause de la malice de vos œuvres, et à cause des abominations que vous avez commises; et votre terre a été livrée à la désolation, à la stupeur et à la malédiction, pour qu’il n’y ait point d’habitant, comme c’est en ce jour.
Niin ettei Herra voinut teidän pahaa menoanne enään kärsiä ja niitä kauhistuksia, joita te teitte; joista myös teidän maanne on autioksi, ihmeeksi ja kiroukseksi tullut, niin ettei kenkään siinä asu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.
23 Parce que vous avez sacrifié aux idoles, et que vous avez péché contre le Seigneur, et que vous n’avez point écouté la voix du Seigneur, et que vous n’avez pas marché dans sa loi, dans ses préceptes et ses témoignages, c’est pour cela que vous sont venus ces maux, comme on le voit en ce jour.
että te suitsutitte, ja Herraa vastaan syntiä teitte, ja ette totelleet Herran ääntä, ette myös hänen laissansa, säädyissänsä ja todistuksissansa vaeltaneet; sentähden myös tämä onnettomuus teille tapahtuu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.
24 Jérémie dit aussi à tout le peuple et à toutes les femmes: Ecoutez la parole du Seigneur, vous tous, enfants de Juda, qui êtes dans la terre d’Egypte.
Ja Jeremia sanoi kaikelle kansalle ja kaikille vaimoille: kuulkaat Herran sanaa kaikki, jotka Juudasta Egyptin maassa olette.
25 Voici ce que dit le Seigneur des armées. Dieu d’Israël: Vous et vos femmes, vous avez accompli par vos mains vos paroles, disant: Acquittons-nous des vœux que nous avons voués de sacrifier à la reine du ciel et de lui faire de nombreuses libations; vous avez accompli vos vœux et vous les avez exécutés.
Näin puhuu Herra Zebaot, Israelin Jumala, sanoen: te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet ja käsillänne täyttäneet, mitä te sanoitte: meidän lupauksemme me kaiketi tahdomme pitää, jonka me taivaan kuningattarelle luvanneet olemme, että me hänelle pyhää savua suitsuttaisimme, ja juomauhria uhraisimme: te olette lupauksenne kyllä pitäneet, ja lupauksenne työllä täyttäneet.
26 C’est pourquoi écoutez la parole du Seigneur, vous tous, enfants de Juda, qui habitez dans la terre d’Egypte: Voilà que moi j’ai juré par mon grand nom, dit le Seigneur, que mon nom ne sera jamais pins nommé dans toute la terre d’Egypte par la bouche d’aucun homme Juif, disant: Le Seigneur Dieu vit!
Niin kuulkaat siis Herran sanaa, kaikki Juudasta, jotka Egyptin maalla asutte: katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: ettei minun nimeni pidä enään jonkun ihmisen suusta Juudasta koko Egyptin maassa nimitettämän, joka sanois: niin totta kuin Herra, Herra elää.
27 Voilà que moi je veillerai sur eux pour leur malheur, et non pour leur bien; et tous les hommes de Juda qui sont dans la terre d’Egypte seront détruits par le glaive et par la famine, jusqu’à ce qu’ils soient entièrement détruits.
Katso, minä tahdon valvoa heitä vastaan heidän pahaksensa ja en heidän hyväksensä, niin että jokainen, joka Juudasta Egyptin maalla on, pitää miekalla ja nälällä hukkuman, siihenasti että he lopetetuksi tulevat.
28 Et ceux qui auront fui le glaive reviendront de la terre d’Egypte dans la terre de Juda, hommes en petit nombre; et tous les restes de ceux de Juda qui sont entrés en Egypte pour y habiter sauront de qui la parole sera accomplie, la mienne ou la leur.
Mutta jotka miekan välttävät, niiden pitää kuitenkin Egyptin maalta Juudan maahan vähässä joukossa palajaman. Ja niin pitää kaikki jääneet Juudasta, jotka Egyptin maahan asumaan menneet olivat, ymmärtämän, kummanko sanat todeksi joutuvat, minun vai heidän.
29 Et voici pour vous, dit le Seigneur, le signe que moi je vous visiterai en ce lieu, afin que vous sachiez que véritablement s’accompliront mes paroles contre vous pour votre malheur.
Ja tämä olkoon teille merkiksi, sanoo Herra: sillä minä tahdon teitä tässä paikassa rangaista, että tietäisitte minun sanani tulevan todeksi, teille onnettomuudeksi;
30 Voici ce que dit le Seigneur: Voilà que moi je livrerai Pharaon Ephrée, roi d’Egypte, à la main de ses ennemis, et à la main de ceux qui cherchent son âme, comme j’ai livré Sédécias, roi de Juda, à la main de Nabuchodonosor, roi de Babylone, son ennemi, et qui cherchait son âme.
Näin sanoo Herra: katso, minä tahdon hyljätä Pharao Hophran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka hänen henkeänsä väijyvät, niinkuin minä Zedekiankin, Juudan kuninkaan, hylkäsin Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, hänen vihollistensa käteen, ja sen joka hänen henkeänsä väijyi.