Jérémie 23
1 Malheur aux pasteurs qui perdent et déchirent le troupeau de mon pâturage, dit le Seigneur!
Voi teitä paimenet, jotka turmelette ja hajoitatte minun laitumeni lauman! sanoo Herra.
2 C’est pourquoi voici ce que dit le Seigneur, Dieu d’Israël, aux pasteurs qui paissent mon peuple: Vous, vous avez dispersé mon troupeau, et vous l’avez chassé, et vous ne l’avez pas visité: voilà que moi je vous visiterai pour la malice de vos œuvres, dit le Seigneur.
Sentähden näin sanoo Herra, Israelin Jumala, niistä paimenista, jotka minun kansaani kaitsevat: te olette hajoittaneet minun laumani ja ajaneet pois, ja ette etsineet sitä; katso, minä tahdon etsiä teitä teidän pahan elämänne tähden, sanoo Herra.
3 Et moi-même je rassemblerai les restes de mon troupeau, de toutes les terres dans lesquelles je les aurai jetés, et je les ferai retourner à leurs champs; et ils croîtront et ils se multiplieront.
Ja minä tahdon koota laumani tähteet kaikista maakunnista, joihin minä heidät ajanut olen, ja tahdon saattaa heitä kotia jälleen heidän asuinsioihinsa, ja heidän pitää kasvaman ja enenemän.
4 Et je leur susciterai des pasteurs; et ils les paîtront; ils ne craindront plus et ne seront plus dans l’effroi, et aucune brebis ne manquera au nombre, dit le Seigneur.
Ja minä tahdon panna heille paimenet, joiden pitää heitä kaitseman, ettei heidän enään pidä pelkäämän eli vapiseman, eikä heitä pidä ahdistettaman, sanoo Herra.
5 Voilà que des jours viennent, dit le Seigneur; et je susciterai à David un germe juste; un roi régnera, il sera sage, et il rendra le jugement et la justice sur la terre.
Katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä herätän Davidille vanhurskaan vesan, joka on kuninkaaksi tuleva, ja on hyvin hallitseva ja toimittava oikeuden ja vanhurskauden maan päällä.
6 En ces jours-là, Juda sera sauvé, et Israël habitera en assurance; et voici le nom dont ils l’appelleront: Le Seigneur notre juste.
Hänen aikanansa pitää Juudaa autettaman, ja Israel hyvässä turvassa asuman; ja tämä on hänen nimensä oleva kuin häntä kutsutaan: Herra meidän vanhurskautemme.
7 À cause de cela, voilà que des jours viennent, dit le Seigneur, où l’on ne dira plus: Le Seigneur vit, qui a tiré les fils d’Israël de la terre d’Egypte!
Sentähden katso, se aika tulee, sanoo Herra, ettei heidän pidä enään sanoman: niin totta kuin Herra elää, joka Israelin lapset johdatti Egyptin maalta;
8 Mais: Le Seigneur vit, qui a tiré et a ramené la postérité d’Israël de la terre de l’aquilon, et de toutes les terres où je les avais jetés; et ils habiteront dans leur terre.
Vaan niin totta kuin Herra elää, joka Israelin huoneen siemenen toi ulos ja johdatti pohjoisesta maasta ja kaikista maakunnista, joihin minä heidät ajanut olin; niin että he nyt saavat asua omassa maassansa.
9 Aux prophètes: Mon cœur a été brisé au dedans de moi, tous mes os ont tremblé; je suis devenu comme un homme ivre, comme un homme rempli de vin, à cause du Seigneur, à cause de ses paroles saintes.
Prophetaita vastaan: Minun sydämeni tahtoo haljeta minussa, kaikki minun luuni vapisevat. Minä olen niinkuin juopunut mies ja niinkuin se, joka viinasta horjuu, Herran edessä ja hänen pyhäin sanainsa edessä.
10 Parce que la terre a été remplie d’adultère, parce que la terre est en deuil à cause de la malédiction, les champs du désert se sont desséchés; leur carrière est devenue mauvaise, et leur puissance changeante.
Että maa on niin täynnä huorintekiöitä, että maa niin surkia on, että hän kirottu on, ja kedot metsissä kuivuvat; ja heidän elämänsä on paha, ja ei heidän hallituksensa mitään kelpaa.
11 Car le prophète et le prêtre se sont souillés; et dans ma maison j’ai trouvé leur mal, dit le Seigneur.
Sillä sekä prophetat että papit ovat pahanilkiset; ja minä löydän heidän pahuutensa minun huoneessanikin, sanoo Herra.
12 C’est pour cela que leur voie sera comme un chemin glissant dans les ténèbres; car ils seront poussés et ils y tomberont tous ensemble; car j’amènerai sur eux des maux, l’année de leur visite, dit le Seigneur.
Sentähden on heidän tiensä niinkuin liukastus pimiässä, jossa heidän pitää livistelemän ja lankeeman; sillä minä tahdon antaa onnettomuuden tulla heille heidän kuritusvuotenansa, sanoo Herra.
13 Et dans les prophètes de Samarie, j’ai vu de la sottise; ils prophétisaient au nom de Baal, et ils trompaient mon peuple Israël.
Ja Samarian prophetaissa olen minä nähnyt hulluuden; sillä he ennustivat Baalin kautta, ja hukuttelivat minun kansani Israelin.
14 Et dans les prophètes de Jérusalem, j’ai vu une image des adultères, et la voie du mensonge; et ils ont fortifié les mains des plus méchants, afin qu’aucun ne se convertît de sa malice; ils sont tous devenus pour moi comme Sodome, et ses habitants comme Gomorrhe.
Mutta Jerusalemin prophetaissa näen minä kauhistuksen, kuinka he huorin tekevät ja valheessa vaeltavat, ja vahvistavat pahoja, ettei yhdenkään pitäisi pahuudestansa kääntymän; he ovat kaikki minun edessäni niinkuin Sodoma, ja sen asuvaiset niinkuin Gomorra.
15 À cause de cela, voici ce que dit le Seigneur des armées aux prophètes: Voilà que moi je les nourrirai d’absinthe, et je les abreuverai de fiel; car c’est des prophètes de Jérusalem que la corruption s’est répandue sur toute la terre.
Sentähden sanoo Herra Zebaot prophetaista näin: katso, minä tahdon syöttää heitä koiruoholla, ja antaa heidän juoda sappea; sillä Jerusalemin prophetaista tulee ulkokullaisuus koko maalle.
16 Voici ce que dit le Seigneur des armées: N’écoutez pas les paroles de ces prophètes qui vous prophétisent et vous trompent; ils disent les visions de leur cœur, non recueillies de la bouche du Seigneur.
Näin sanoo Herra Zebaot: älkäät kuulko prophetain sanoja, jotka teille ennustavat; he pettävät teidät, sillä he saarnaavat sydämensä näkyjä, mutta ei Herran suusta.
17 Ils disent à ceux qui me blasphèment: Le Seigneur a parlé; la paix sera à vous; et à quiconque marche dans la dépravation de son cœur, ils ont dit: Il ne viendra pas sur vous de mal.
He sanovat köykäisesti niille, jotka minua pilkkaavat: Herra on sen sanonut: teillä pitää rauha oleman; ja kaikille niille, jotka vaeltavat sydämensä ajatusten jälkeen, sanovat he: ei yksikään onnettomuus tule teidän päällenne.
18 Car qui a assisté au conseil du Seigneur, et a vu, et a entendu ce qu’il a dit? qui a médité sa parole et l’a entendue?
Sillä kuka on Herran neuvossa ollut, joka hänen sanansa nähnyt ja kuullut on? kuka kuulteli ja kuuli hänen sanansa?
19 Voilà que le tourbillon de l’indignation du Seigneur sortira; et la tempête, éclatant, viendra sur la tête des impies.
Katso, Herran tuuli on julmuuden kanssa tuleva, ja hirmuinen ilma on lankeeva jumalattomain pään päälle.
20 La fureur du Seigneur ne reviendra pas jusqu’à ce qu’elle exécute, et jusqu’à ce qu’elle accomplisse la pensée de son cœur; dans les derniers jours vous comprendrez son dessein.
Ei Herran viha lakkaa, siihenasti kuin hän tekee ja täyttää sen mikä hänen mielessänsä oli. Viimein pitää teidän sen kyllä ymmärtämän.
21 Je n’envoyais pas ces prophètes, et d’eux-mêmes ils couraient; je ne leur parlais pas, et d’eux-mêmes ils prophétisaient.
En minä lähettänyt prophetaita, kuitenkin he juoksivat; en minä puhunut heille, kuitenkin he ennustivat.
22 S’ils avaient assisté à mon conseil, et qu’ils eussent fait connaître mes paroles à mon peuple, je les aurais détournés de leur voie mauvaise, et de leurs pensées très mauvaises.
Sillä jos he olisivat pysyneet minun neuvossani, ja olisivat saarnanneet kansalleni minun sanaani, niin he olisivat heidät kääntäneet pahasta menostansa ja töidensä pahuudesta.
23 Penses-tu que moi je sois Dieu de près, dit le Seigneur, et non Dieu de loin?
Enkö minä Jumala, joka läsnä olen, sanoo Herra, ja en ole se Jumala, joka kaukana on?
24 Un homme se cachera dans les ténèbres, et moi ne le verrai-je pas, dit le Seigneur? n’est-ce pas moi qui remplis le ciel et la terre, dit le Seigneur?
Luuletkos, että joku taitaa itsensä niin salaisesti kätkeä, etten minä häntä näe? sanoo Herra; enkö minä se ole, joka täytän taivaan ja maan? sanoo Herra.
25 J’ai entendu ce qu’ont dit les prophètes, prophétisant en mon nom un mensonge, et disant: J’ai eu un songe, j’ai eu un songe.
Minä kuulen, että prophetat saarnaavat ja ennustavat valhetta minun nimeeni, ja sanovat: minä näin unta, minä näin unta.
26 Jusques à quand cela sera-t-il dans le cœur de ces prophètes qui prédisent le mensonge, et qui prophétisent les séductions de leur cœur?
Koska siis prophetat tahtovat lakata? ne jotka valhetta ennustavat, ja ennustavat oman sydämensä petoksia,
27 Ceux qui veulent faire que mon peuple oublie mon nom à cause de leurs songes, que chacun d’eux raconte à son prochain comme leurs pères ont oublié mon nom à cause de Baal.
Ja tahtovat, että minun kansani pitäis unhottaman minun nimeni heidän uniensa tähden, joita he toinen toisellensa saarnaavat, niinkuin heidän isänsäkin unhottivat minun nimeni Baalin tähden.
28 Que le prophète qui a un songe le raconte, et que celui qui a ma parole publie ma parole fidèlement; car quel rapport a la paille avec le froment? dit le Seigneur,
Propheta, jolla unia on, hän saarnatkaan unia; mutta jolla on minun sanani, hän saarnatkaan minun sanaani oikein. Mitä akanat ovat nisujen suhteen? sanoo Herra.
29 Ma parole n’est-elle pas comme le feu, dit le Seigneur, et comme un marteau qui brise une pierre?
Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka vuoren murentaa?
30 À cause de cela, voilà que moi, dit le Seigneur, je viens aux prophètes qui dérobent ma parole, chacun à son prochain.
Sentähden katso, minä tahdon tehdä niitä prophetaita vastaan, sanoo Herra, jotka minun sanani toinen toiseltansa varastavat.
31 Voilà que moi, dit le Seigneur, j’en viens aux prophètes qui font usage de leurs langues et disent: Le Seigneur dit.
Katso, minä tahdon niitä prophetaita vastaan tehdä, sanoo Herra, jotka omia puheitansa puhuvat ja sanovat: hän on sen sanonut.
32 Voilà que moi, je viens aux prophètes qui ont rêvé des mensonges, dit le Seigneur, qui les ont racontés et ont séduit mon peuple par leurs mensonges et par leurs miracles, quoique moi je ne les eusse pas envoyés et que je ne leur eusse pas donné d’ordre, à eux qui n’ont servi de rien à ce peuple, dit le Seigneur.
Katso, minä tahdon tehdä niitä vastaan, jotka pettäväisiä unia ennustavat, sanoo Herra, ja saarnaavat niitä, vietellen minun kansani valheillansa ja turhilla jutuillansa, vaikka en minä ole heitä lähettänyt, enkä heitä käskenyt, ei myös he tälle kansalle ole ensinkään hyödylliset, sanoo Herra.
33 Si donc ce peuple, ou un prophète, ou un prêtre t’interroge, disant: Quel est le fardeau du Seigneur? Tu leur diras: C’est vous qui êtes ce fardeau; car je vous rejetterai, dit le Seigneur.
Jos tämä kansa, eli joku propheta, taikka pappi kysyy sinulta ja sanoo: Mikä on Herran kuorma? niin sinun pitää vastaaman heille: mikä kuorma? Minä tahdon heittää teidät pois, sanoo Herra.
34 Quant au prophète, et au prêtre, et à ce peuple qui dit: Fardeau du Seigneur, je visiterai cet homme et sa maison.
Ja jos joku propheta, taikka pappi, elikkä kansa on sanova: tämä on Herran kuorma; sitä tahdon minä kurittaa ja hänen huonettansa.
35 Voici ce que vous direz chacun à votre prochain et à votre frère: Qu’a répondu le Seigneur? et qu’a dit le Seigneur?
Mutta näin pitää kukin puhuman toisellensa ja sanoman keskenänsä: mitä Herra vastaa? ja mitä Herra sanoo?
36 Et le fardeau du Seigneur ne sera plus rappelé; car le fardeau de chacun sera sa propre parole; parce que vous avez perverti les paroles du Dieu vivant, du Seigneur des armées, de notre Dieu.
Ja älkäät sitä enään kutsuko Herran kuormaksi; sillä kullekin pitää oma sanansa oleman kuormaksi, että te niin elävän Jumalan, Herran Zebaotin, meidän Jumalamme sanan käännätte.
37 Voici ce que tu diras au prophète: Que t’a répondu le Seigneur? et qu’a dit le Seigneur?
Sentähden pitää sinun sanoman prophetalle näin: mitä Herra vastaa? ja mitä Herra sanoo?
38 Or si vous dites: Fardeau du Seigneur, à cause de cela, voici ce que dit le Seigneur: Parce que vous avez dit cette parole: Fardeau du Seigneur, et que j’ai envoyé vers vous disant: Ne dites pas: Fardeau du Seigneur.
Että te sanotte: Herran kuorma, sentähden sanoo Herra näin: että te kutsutte sanan Herran kuormaksi, niin minä olen lähettänyt teidän tykönne ja antanut sanoa, ettei teidän pitänyt sitä kutsuman Herran kuormaksi.
39 À cause de cela, voilà que moi-même je vous enlèverai, vous emportant comme un fardeau, et je vous abandonnerai loin de ma face, vous, et la cité que je vous ai donnée, à vous et à vos pères.
Sentähden katso, minä tahdon teidät peräti unhottaa, ja heittää teitä pois ynnä kaupunkinne kanssa, jonka minä teille ja teidän isillenne antanut olen, minun kasvoini edestä;
40 Et je vous livrerai à un opprobre qui durera toujours, et à une ignominie éternelle qui jamais ne sera effacée par l’oubli.
Ja tahdon saattaa teitä ijankaikkiseksi pilkaksi ja ijankaikkiseksi häpiäksi, jota ei ikänä pidä unhotettaman.
