Jérémie 20

1 Et Phassur, le prêtre, fils d’Emmer, qui avait été établi prince dans la maison du Seigneur, entendit Jérémie prophétisant ces choses.

Mutta kun Pashur Immerin poika, pappi, joka oli ylimmäikseksi pantu Herran huoneessa, kuuli Jeremian ennustavan näitä sanoja,

2 Et Phassur frappa Jérémie, le prophète, et le jeta dans la prison qui était à la porte haute de Benjamin, dans la maison du Seigneur.

Löi Pashur propheta Jeremiaa, ja heitti tämän vankiuteen, Benjaminin ylimmäisessä portissa, joka Herran huoneessa on.

3 Et lorsque le jour eut paru le lendemain, Phassur fit sortir Jérémie de prison, et Jérémie lui dit: Le Seigneur n’appelle plus ton nom, Phassur, mais l’épouvante de toutes parts.

Ja toisena päivänä otti Pashur Jeremian vankiudesta. Niin Jeremia sanoi hänelle: ei Herra kutsu sinun nimeäs Pashur, vaan Magor joka taholta.

4 Parce que voici ce que dit le Seigneur: Voilà que moi, je te livrerai à l’épouvante, toi et tous tes amis; et ils tomberont sous le glaive de leurs ennemis, et tes yeux le verront; et tout Juda, je le livrerai à la main du roi de Babylone; et il les transportera à Babylone, et il les frappera par le glaive.

Sillä näin sanoo Herra: katso, minä annan sinun kaikkein sinun ystäväis kanssa pelkoon, ja heidän pitää kaatuman vihollistensa miekan kautta, ja sen pitää sinun silmäs näkemän; ja minä olen hylkäävä koko Juudan Babelin kuninkaan käteen, jonka pitää viemän heitä Babeliin ja tappaman miekalla.

5 Et je livrerai toutes les richesses de cette cité; et tout son travail, et tout ce qu’elle a de précieux, et tous les trésors des rois de Juda, je les livrerai à la main de leurs ennemis; et ceux-ci les arracheront, les enlèveront, et les conduiront à Babylone.

Ja minä olen antava kaiken tämän kaupungin kalun, ynnä kaiken hänen työnsä kanssa, ja kaikki kalliit kappaleet, ja kaiken Juudan kuningasten tavaran, tahdon minä antaa heidän vihollistensa käteen, niin että heidän pitää heitä ryöstämän, ottaman pois ja viemän Babeliin.

6 Mais toi, Phassur, et tous les habitants de ta maison, vous irez en captivité; et tu viendras à Babylone, et là tu mourras, et là tu seras enseveli, toi et tous tes amis à qui tu as prophétisé le mensonge.

Ja sinä Pashur, sinun pitää kaiken perhees kanssa menemän vankiuteen, ja menemän Babeliin; siellä pitää sinun kuoleman ja haudattaman, sinä ynnä kaikkein sinun ystäväis kanssa, joille sinä valhetta ennustanut olet.

7 Vous m’avez séduit. Seigneur, et j’ai été séduit; vous avez été plus fort, et vous avez prévalu; je suis devenu un objet de dérision durant tout le jour; et tous me raillent.

Herra, sinä olet minun yllyttänyt, ja minä olen yltynyt; sinä olet minulle juuri väkevä ollut, ja olet voittanut; mutta minä olen sentähden tullut syljetyksi joka päivä, että jokainen nauraa minua.

8 Parce que déjà depuis longtemps je parle, criant contre l’iniquité, et annonçant à grand bruit une désolation, et la parole du Seigneur est devenue pour moi un sujet d’opprobre et de dérision durant tout le jour.

Sillä sittekuin minä puhunut, huutanut ja saarnannut olen siitä tuskasta ja hävityksestä, on Herran sana tullut minulle pilkaksi ja nauruksi joka päivä.

9 Et j’ai dit: Je ne ferai pas mention de lui, et je ne parlerai plus en son nom; et alors il s’est allumé dans mon cœur comme un feu ardent, et renfermé dans mes os; et j’ai défailli, ne pouvant le soutenir.

Niin minä sanoin: en minä tahdo enään ajatella hänen päällensä, enkä tahdo enään saarnata hänen nimeensä; mutta minun sydämessäni oli niinkuin polttavainen tuli, suljettu minun luissani, niin että minä suutuin kärsimästä, enkä enää voinut.

10 Car j’ai entendu les outrages d’un grand nombre et la terreur tout autour de moi. Poursuivez-le, et nous le poursuivrons; j’ai entendu aussi de tous les hommes qui vivaient en paix avec moi, et qui se tenaient à mes côtés: Si en quelque manière il était trompé, et que nous prévalions contre lui, et que nous tirions vengeance de lui.

Sillä minä kuulin monen panetuksen ja pelvon joka paikasta: kantakaat päälle, me tahdomme vahvasti kantaa hänen päällensä, sanovat kaikki minun ystäväni ja kumppanini, jos me taitaisimme voittaa hänen, tulla hänen kanssansa yhteen ja kostaa hänelle.

11 Mais le Seigneur est avec moi comme un guerrier vaillant; c’est pour cela que ceux qui me persécutent tomberont et seront sans force; ils seront confondus grandement, parce qu’ils n’ont pas compris un opprobre éternel qui ne s’effacera jamais.

Mutta Herra on minun kanssani, niinkuin väkevä sankari; sentähden pitää minun vainoojani lankeeman ja ei voittaman, vaan pitää suureen häpiään tuleman, että he niin tyhmästi toimittavat; se häpiä pitää oleman ijankaikkinen, ja ei pidä unohdettaman.

12 Et vous. Seigneur des armées, vous qui éprouvez le juste, et qui voyez les reins et les cœurs; que je voie, je vous prie, la vengeance que vous tirerez d’eux, car à vous j’ai révélé ma cause.

Ja nyt Herra Zebaot, sinä joka koettelet vanhurskaan, sinä tutkit munaskuut ja sydämen: anna minun nähdä kostos heistä; sillä minä olen antanut sinun haltuus minun asiani.

13 Chantez le Seigneur, louez le Seigneur, parce qu’il a délivré l’âme d’un pauvre de la main des méchants.

Veisatkaat Herralle, kiittäkäät Herraa, joka auttaa köyhän henkeä pahain käsistä.

14 Maudit le jour auquel je suis né! que le jour auquel m’a enfanté ma mère ne soit pas béni!

Kirottu olkoon se päivä, jona minä syntynyt olen; älköön se päivä olko siunattu, jona minun äitini on minun synnyttänyt.

15 Maudit l’homme qui Va annoncé à mon père, disant: Un enfant mâle t’est né, et qui l’a comme rempli de joie!

Kirottu olkoon se mies, joka minun isälleni sanomaa toi ja sanoi: sinä olet saanut nuoren pojan; suuresti ilahuttaaksensa häntä.

16 Que cet homme soit comme sont les cités qu’a détruites le Seigneur, sans qu’il s’en soit repenti; qu’il entende des clameurs le matin, et des hurlements à l’heure de midi;

Se mies olkoon niinkuin ne kaupungit, jotka Herra kukisti, ja ei sitä katunut; hän kuulkaan huomeneltain parun ja puolipäivänä huudon:

17 Lui qui ne m’a pas tué avant ma naissance; en sorte que ma mère devînt mon sépulcre, et que sa grossesse fût éternelle,

Ettes siis tappanut minua äitini kohdussa, että minun äitini olis ollut minun hautani, ja hänen kohtunsa olis ijankaikkisesti kantava ollut.

18 Pourquoi suis-je sorti du sein de ma mère pour voir le travail et la douleur, et pour que mes jours fussent consumés dans la confusion?

Miksi minä siis olen äitini kohdusta tullut, tuskaa ja sydämen surua näkemään, ja kuluttamaan päiviäni häpiällä?