Isaïe 59

1 Voici que la main du Seigneur n’est point raccourcie pour ne pouvoir sauver, et son oreille n’est point appesantie pour ne pas écouter;

Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:

2 Mais vos iniquités ont mis une séparation entre vous et votre Dieu, et vos péchés vous ont caché sa face, afin qu’il ne vous écoutât point.

vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule.

3 Car vos mains se sont souillées de sang, et vos doigts d’iniquité; vos lèvres ont parlé le mensonge, votre langue profère l’iniquité.

Sillä teidän kätenne ovat tahratut verellä ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta, teidän kielenne latelee petosta.

4 Il n’est personne qui invoque la justice, et il n’est personne qui juge dans la vérité; mais ils se confient au néant, et ne font entendre que des paroles vaines; ils ont conçu la peine et ils ont enfanté l’iniquité.

Ei kukaan vaadi oikeuteen vanhurskaasti, eikä kukaan käräjöi rehellisesti. He turvautuvat tyhjään ja puhuvat vilppiä, kantavat kohdussaan tuhoa ja synnyttävät turmion.

5 Ils ont fait éclore des œufs d’aspic, et ils ont ourdi des toiles d’araignée; celui qui mangera de leurs œufs mourra; et de ce qui aura été couvé sortira un basilic.

Myrkkyliskon munia he hautovat, hämähäkin verkkoja he kutovat; joka niitä munia syö, se kuolee, rikkipoljetusta puhkeaa kyykäärme.

6 Leurs toiles ne serviront pas de vêtement: ils ne se revêtiront pas de leurs œuvres; leurs œuvres sont inutiles, et une œuvre d’iniquité est dans leurs mains.

Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi, heidän tekemäänsä ei voi verhoutua; heidän työnsä ovat vääryyden töitä, ja heidän kätensä ovat täynnä väkivallan tekoa.

7 Leurs pieds courent au mal, et ils se hâtent pour répandre un sang innocent; leurs pensées sont des pensées inutiles; le ravage et la destruction sont dans leurs voies.

Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta; heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho ja turmio on heidän teillänsä.

8 Ils n’ont pas connu la voie de la paix, et il n’y a pas de jugement dans leurs démarches; leurs sentiers sont devenus tortus pour eux; quiconque y marche ignore la paix.

Rauhan tietä he eivät tunne, oikeutta ei ole heidän askeleissansa; polkunsa he tekevät mutkaisiksi, ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa.

9 À cause de cela le jugement s’est éloigné de nous, et la justice ne nous atteindra pas; nous avons attendu la lumière, et voilà les ténèbres; la splendeur du jour, et c’est au milieu des ténèbres que nous avons marché.

Sentähden on oikeus meistä kaukana, eikä vanhurskaus saavuta meitä; me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä.

10 Comme des aveugles nous nous sommes attachés à la muraille, et comme privés de nos yeux, nous avons marché à tâton: nous nous sommes heurtés en plein midi, de même qu’au milieu des ténèbres; nous sommes dans des lieux obscurs comme les morts.

Me haparoimme seinää pitkin niinkuin sokeat, haparoimme niinkuin silmiä vailla; me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä, me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet.

11 Nous rugirons tous comme les ours, et comme les colombes, méditant, nous gémirons; nous avons attendu le jugement, et il n’est pas venu; le salut, et il s’est éloigné de nous.

Me murisemme kaikki kuin karhut ja kujerramme kuin kyyhkyset; me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on kaukana meistä.

12 Car nos iniquités se sont multipliées devant vous, et nos péchés nous ont répondu; parce que nos crimes sont avec nous, et nous avons connu nos iniquités:

Sillä meidän rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi, ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan; sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä, ja pahat tekomme me tunnemme:

13 Pécher et mentir contre le Seigneur; et nous nous sommes détournés pour ne pas suivre notre Dieu, pour proférer la calomnie et la révolte; nous avons conçu et proféré de notre cœur des paroles de mensonge.

me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja.

14 Et le jugement est retourné en arrière; et la justice s’est tenue au loin; parce que la vérité est tombée sur la place publique, et l’équité n’a pu y entrer.

Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla.

15 Et la vérité est devenue en oubli; et celui qui s’est retiré du mal a été exposé en proie; le Seigneur l’a vu; et mal a paru à ses yeux qu’il n’y eût point de justice.

Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta.

16 Et il a vu qu’il n’y avait point d’homme, et il s’est étonné que personne ne s’opposât à ces maux, et son propre bras l’a sauvé, et sa justice elle même l’a soutenu.

Ja hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.

17 Il s’est revêtu de la justice comme d’une cuirasse, et le casque de salut a été sur sa tête; il s’est revêtu des vêtements de vengeance, il s’est couvert comme d’un manteau de zèle.

Ja hän puki yllensä vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärin päähänsä, hän puki koston vaatteet puvuksensa ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan.

18 Comme pour exercer sa vengeance, comme pour imposer le salaire de son indignation à ses ennemis et payer de retour ses adversaires: aux îles il rendra la pareille.

Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa; merensaarille hän kostaa.

19 Et ils craindront, ceux qui sont de l’occident, le nom du Seigneur, et ceux qui sont du levant, sa gloire; lorsqu’il viendra comme un fleuve impétueux, que le souffle du Seigneur agite;

Ja päivän laskun äärillä he pelkäävät Herran nimeä ja päivän koittamilla hänen kunniaansa. Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran henki ajaa eteenpäin.

20 Et que viendra un rédempteur pour Sion, et pour ceux qui dans Jacob reviennent de l’iniquité, dit le Seigneur.

Mutta Siionille se tulee lunastajana, niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät, sanoo Herra.

21 Voici mon alliance avec eux, dit le Seigneur: Mon esprit, qui est en toi, et mes paroles que j’ai mises en ta bouche ne s’éloigneront pas de ta bouche, ni de la bouche de ta postérité, ni de la bouche de la postérité de ta postérité, depuis ce moment jusque dans l’éternité, dit le Seigneur.

Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa, sanoo Herra: minun Henkeni, joka on sinun päälläsi, ja minun sanani, jonka minä suuhusi panen, eivät väisty sinun suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti.