< Osée 7 >

1 Lorsque je voulais guérir Israël, l’iniquité d’Ephraïm et la malice de Samarie ont été révélées, parce qu’ils ont commis le mensonge; et un voleur est entré pillant, un brigand a pillé au dehors.
Kun minä Israelia parannan, silloin tulevat julki Efraimin rikokset ja Samarian pahuudet; sillä he harjoittavat petosta, varas tunkeutuu sisään, ja rosvojoukko ryöstää ulkona.
2 Et que par hasard ils ne disent point dans leurs cœurs que je me suis souvenu de toute leur malice; maintenant leurs inventions les ont investis, c’est devant ma face qu’elles ont été commises.
Eivät he ajattele sydämessään, että minä muistan kaiken heidän pahuutensa. Nyt heidän tekonsa piirittävät heidät, ne ovat tulleet minun kasvojeni eteen.
3 Par leur malice ils ont réjoui un roi; et par leurs mensonges des princes.
He ilahuttavat pahuudellansa kuningasta ja valheillansa ruhtinaita.
4 Tous sont adultères, semblables à un four allumé par le boulanger; la ville a goûté un peu de repos, depuis que le levain a été mêlé avec la pâte, jusqu’à ce qu’elle ait été toute levée.
Kaikki he ovat avionrikkojia; he ovat kuin leipojan sytyttämä uuni: hän jättää tulen kohentamatta taikinan sotkemisesta sen happanemiseen asti.
5 C’est le jour de notre roi; les princes ont commencé à être en fureur par le vin, le roi a tendu la main aux railleurs;
Meidän kuninkaamme päivänä ovat ruhtinaat sairaina viinin hehkusta. Hän lyö kättä pilkkaajain kanssa.
6 Parce qu’ils ont rendu leur cœur comme un four, lorsqu’il leur tendait un piège; durant toute la nuit il a dormi en les faisant cuire; dès le matin, lui-même a été embrasé comme un feu de flamme.
Sillä he ovat juonillaan saattaneet sydämensä kuumaksi kuin uuni; koko yön heidän leipojansa nukkuu, aamulla se palaa kuin liekitsevä tuli.
7 Tous ont été chauffés comme un four, et ils ont dévoré leurs juges; tous leurs rois sont tombés; il n’est personne parmi eux qui crie vers moi.
He ovat kaikki kuumia kuin uuni, he syövät tuomarinsa: kaikki heidän kuninkaansa ovat kaatuneet, ei yksikään niistä ole minua avuksi huutanut.
8 Ephraïm lui-même se mêlait avec les peuples; Ephraïm est devenu comme un pain cuit sous la cendre, et qu’on ne retourne pas.
Efraim sekaantuu kansojen joukkoon. Efraim on tullut leivän kaltaiseksi, jota ei ole käännetty.
9 Des étrangers ont consumé sa force, et lui-même ne l’a pas senti; mais de plus ses cheveux répandus sur sa tête sont devenus blancs, et lui-même ne s’en est point aperçu.
Muukalaiset syövät hänen voimansa, mutta ei hän sitä ymmärrä. Hänen hiuksensakin ovat jo harmaiksi käyneet, mutta hän ei ymmärrä.
10 Et l’orgueil d’Israël sera humilié à sa face; et ils ne sont pas revenus vers le Seigneur leur Dieu, et ils ne l’ont pas recherché au milieu de tous ces maux.
Israelin ylpeys syyttää häntä vasten silmiä, eivätkä he palaja Herran, Jumalansa, tykö, eivät etsi häntä, vaikka kaikki näin on.
11 Et Ephraïm est devenu comme une colombe séduite, n’ayant pas de cœur; ils invoquaient l’Egypte; ils sont allés vers les Assyriens.
Efraim on tullut kyyhkysen kaltaiseksi, joka on tyhmä ja taitamaton: he huutavat avuksi Egyptiä, he menevät Assuriin.
12 Et lorsqu’ils seront partis, j’étendrai sur eux mon rets; comme l’oiseau du ciel je les ferai descendre, je les taillerai en pièces, selon que l’a entendu leur assemblée.
Juuri kun ovat menossa, minä levitän verkkoni heidän päällensä ja pudotan heidät alas kuin taivaan linnut; minä kuritan heitä, niinkuin on julistettu heidän seurakunnallensa.
13 Malheur à eux, puisqu’ils se sont retirés de moi; ils seront désolés, parce qu’ils ont prévariqué contre moi; et moi je les ai rachetés, et eux, ils ont proféré contre moi des mensonges.
Voi heitä, sillä he ovat menneet minua pakoon! Häviö heille, sillä he ovat minusta luopuneet! Minä tahdoin lunastaa heidät, mutta he puhuivat minua vastaan valheita.
14 Et ils n’ont pas crié vers moi en leur cœur; mais ils hurlaient sur leurs couches; ils méditaient sur le blé et le vin, et ils se sont retirés de moi.
Eivät he huuda minun puoleeni sydämestänsä, vaan ulvovat vuoteissansa. Jyvien ja viinin tähden he kokoontuvat. Minua vastaan he niskoittelevat.
15 Et moi, je les ai châtiés, et j’ai fortifié leur bras, et contre moi ils ont eu des pensées de malice.
Minä olen heitä kurittanut, minä olen vahvistanut heidän käsivartensa, mutta minua vastaan he ovat aikoneet pahaa.
16 Ils sont revenus à vouloir être sans joug; ils sont devenus comme un arc trompeur; leurs princes tomberont sous le glaive, par la fureur de leur langue. Ceci les rendra un objet de dérision dans la terre d’Egypte.
He kääntyvät, mutta eivät korkeutta kohti. He ovat kuin pettävä jousi. Heidän ruhtinaittensa pitää kaatuman miekkaan kieltensä kiukkuisuuden tähden. Tästä he saavat pilkan Egyptin maassa.

< Osée 7 >