1 Thessaloniciens 2
1 Car vous-mêmes, mes frères, vous savez que notre entrée parmi vous n’a pas été vaine,
Sillä te tiedätte, rakkaat veljet, meidän tulemisemme teidän tykönne, ettei se ole turha ollut;
2 Puisque d’abord ayant souffert (comme vous le savez) et subi des outrages dans Philippes, nous avons eu en notre Dieu la confiance de vous annoncer l’Evangile de Dieu avec beaucoup de sollicitude.
Vaan niinkuin me ennen kärsineet ja häväistyt olimme Philipissä, niinkuin te tiedätte, kuitenkin olimme me rohkiat meidän Jumalassamme, puhumaan teille Jumalan evankeliumia suuressa kilvoittelemisessa.
3 En effet, notre prédication à été exempte d’erreur, d’impureté et de fraude;
Sillä ei meidän neuvomme ollut eksytyksessä, eikä saastaisuudessa, ei myös petoksessa;
4 Mais comme nous avons été trouvés dignes par Dieu que l’Évangile nous fût confié, ainsi nous parlons, non pour plaire aux hommes, mais à Dieu qui sonde nos cœurs.
Vaan niinkuin me Jumalalta koetellut olemme, ja meille on evankeliumi uskottu, niin me myös puhumme; ei niin että me tahtoisimme ihmisille kelvata, vaan Jumalalle, joka meidän sydämemme koettelee.
5 Car jamais nous n’avons usé de paroles de flatterie, comme vous le savez, ni de prétextes d’avarice: Dieu en est témoin;
Sillä emmepä me koskaan vaeltaneet liukkailla sanoilla, niinkuin te tiedätte, emmekä ahneuden tilalla; Jumala on todistaja.
6 Ni recherché la gloire auprès des hommes, soit auprès de vous, soit auprès des autres.
Emme myös ole ihmisiltä kunniaa pyytäneet, ei teiltä eikä muilta, vaikka me olisimme taitaneet teitä rasittaa, niinkuin Kristuksen apostolit;
7 Nous pouvions être à votre charge, comme apôtres du Christ; mais nous nous sommes faits petits parmi vous, comme une nourrice qui soigne ses enfants.
Mutta me olimme hienot teidän keskellänne: niinkuin imettäjä lapsiansa holhoo,
8 Ainsi dans notre affection pour vous, nous aspirions a vous donner, non-seulement L’Évangile de Dieu, mais nos âmes mêmes, parce que vous nous êtes devenus très chers.
Niin oli myös meidän sydämemme halu teihin, jakamaan teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, mutta myös meidän henkeämme; sillä te olette meille rakkaiksi tulleet.
9 Car vous vous souvenez, mes frères, de notre peine et de notre fatigue, puisque c’est en travaillant nuit et jour pour n’être à charge à aucun de vous, que nous vous avons prêché l’Evangile de Dieu.
Sillä te muistatte, rakkaat veljet, meidän työmme ja vaivamme; sillä yöllä ja päivällä me työtä teimme, ettemme ketään teistä rasittaisi, ja saarnasimme Jumalan evankeliumia teidän edessänne.
10 Vous êtes témoins, vous et Dieu, combien a été sainte, juste et sans reproche, notre conduite envers vous, qui avez embrassé la foi.
Siihen te olette todistajat ja Jumala, kuinka pyhästi, hurskaasti ja nuhteettomasti me olimme teidän tykönänne, jotka uskotte.
11 Ainsi que vous le savez, traitant chacun de vous (comme un père ses enfants);
Niinkuin te tiedätte, kuinka me jokaista teitä niinkuin isä lapsiansa olemme neuvoneet ja lohduttaneet,
12 Vous exhortant, vous consolant, nous vous avons conjurés de marcher d’une manière digne du Dieu qui vous a appelés à son royaume et à sa gloire.
Ja todistaneet, että te otollisesti Jumalan edessä vaeltaisitte, joka teitä valtakuntaansa ja kunniaansa kutsunut on.
13 C’est pourquoi nous aussi nous rendons grâces à Dieu sans cesse de ce qu’ayant reçu la parole de Dieu que vous avez ouïe de nous, vous l’avez reçue, non comme la parole des hommes, mais (ainsi qu’elle l’est véritablement) comme la parole de Dieu, qui opère en vous qui avez embrassé la foi.
Sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa, että kuin te saitte sen sanan Jumalasta, jonka te meiltä kuulitte, niin te sen otitte vastaan, ei niinkuin ihmisen sanan, vaan (niinkuin se totisesti on) kuin Jumalan sanan, joka myös teissä uskovaisissa vaikuttaa.
14 Car, mes frères, vous êtes devenus des imitateurs des Églises de Dieu qui sont en Judée, unies au Christ Jésus; puisque vous avez souffert de ceux de votre nation ce qu’elles ont souffert elles-mêmes des Juifs,
Sillä te olette tulleet, rakkaat veljet, Jumalan seurakuntain, jotka ovat Juudeassa, tavoittajaksi, Kristuksessa Jesuksessa, että te olette myös niitä kärsineet teidän omilta langoiltanne, niinkuin hekin Juudalaisilta,
15 Qui ont tué même le Seigneur Jésus et les prophètes; qui nous ont persécutés; qui ne plaisent point à Dieu, et qui sont ennemis de tous les hommes;
Jotka myös tappoivat Herran Jesuksen ja omat prophetansa, ja ovat meitä vainonneet, ja ei he Jumalalle kelpaa, ja ovat kaikille ihmisille vastahakoiset;
16 Nous empêchant de parler aux nations pour qu’elles soient sauvées, afin de combler toujours la mesure de leurs péchés; car la colère de Dieu est venue sur eux jusqu’à la fin.
Jotka meidän kieltävät pakanoille puhumasta, että he autuaiksi tulisivat, että he aina syntinsä täyttäisivät; sillä viha on jo peräti heidän päällensä tullut.
17 Pour nous, mes frères, séparés de vous pour un peu de temps, de corps, non de cœur, nous avons mis le plus grand empressement pour voir votre face, poussés par un vif désir;
Mutta me, rakkaat veljet, sitte kuin me hetkeksi olemme teiltä otetut pois, näkyvistä, ei sydämestä, niin me olemme sitä enemmin suurella halulla pyytäneet teidän kasvojanne nähdä.
18 Aussi avons-nous voulu (au moins moi Paul) une ou deux fois venir vers vous; mais Satan nous en a empêchés.
Sentähden tahdoimme me tulla teidän tykönne, (minä Paavali, ) kerran ja kaksi, mutta saatana esti meitä.
19 Car quelle est notre espérance, ou notre joie, ou notre couronne de gloire? N’est-ce pas vous devant Notre Seigneur Jésus-Christ en son avènement?
Sillä mikä on meidän toivomme taikka ilomme, eli meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te meidän Herran Jesuksen Kristuksen edessä hänen tulemisessansa?
20 Oui, c’est vous qui êtes notre gloire et notre joie.
Sillä te olette meidän kunniamme ja ilomme.
