1 Samuel 14

1 Et il arriva un certain jour que Jonathas, fils de Saül, dit au jeune homme, son écuyer: Viens et passons jusqu’à la garnison des Philistins, qui est au-delà de ce lieu. Mais il ne déclara point cela à son père.

Se tapahtui yhtenä päivänä, että Jonatan Saulin poika sanoi palveliallensa, joka kantoi hänen asettansa: tule, käykäämme Philistealaisten leiriin, jotka toisella puolella ovat; ja ei hän sitä sanonut isällensä.

2 Or, Saül demeurait à l’extrémité de Gabaa, sous le grenadier qui était à Magron; et le peuple était avec lui, au nombre d’environ six cents hommes.

Vaan Saul viipyi Gibean ääressä granatin puun alla, joka oli esikaupungissa, ja se kansa, joka hänen tykönänsä oli, oli liki kuusisataa miestä.

3 Et Achias, fils d’Achitob frère d’Ichabod, fils de Phinéès qui était né d’Héli, prêtre du Seigneur à Silo, portait un ephod. Mais le peuple aussi ignorait où était allé Jonathas.

Ja Ahia Ahitobin poika, Ikabodin veljen, Pinehaan pojan, Elin pojan, oli Herran pappi Silossa, kantain päällisvaatetta; mutta kansa ei tietänyt Jonatanin menneeksi pois.

4 Or, il y avait entre les montées par lesquelles Jonathas s’efforçait de passer jusqu’à la garnison des Philistins, des pierres très hautes des deux côtés, et des rochers de part et d’autre coupés à pic en forme de dents: le nom de l’un était Bosès, et le nom de l’autre. Séné.

Ja tiellä, kussa Jonatan pyysi ylitse mennä Philistealaisten leiriin, oli kaksi jyrkkää kalliota, yksi tällä puolella ja toinen toisella puolella: yksi kutsuttiin Botsets, toinen Sene.

5 Un des rochers avançait vers l’aquilon, vis-à-vis de Machmas et l’autre vers le midi, contre Gabaa.

Yksi oli Mikmaan päin pohjasta ja toinen etelästä Gabaan päin.

6 Or, Jonathas dit au jeune homme, son écuyer: Viens, passons jusqu’à la garnison de ces incirconcis; peut-être que le Seigneur agira pour nous, parce qu’il n’est pas difficile au Seigneur de sauver avec un grand ou avec un petit nombre.

Ja Jonatan sanoi palvelialle, joka oli hänen aseensa kantaja: tule, käykäämme näiden ympärileikkaamattomain leiriin: taitaa tapahtua, Herra on jotakin toimittava meidän kauttamme, sillä ei ole Herralle työläs auttaa monen kautta elikkä harvain.

7 Et son écuyer lui répondit: Faites tout ce qui vous plaira; allez où vous désirez, et je serai avec vous partout où vous voudrez.

Niin hänen aseensa kantaja vastasi häntä: tee kaikki, mitä sinun sydämessäs on: mene matkaan, katso, minä olen sinun kanssas, niinkuin sinun sydämes tahtoo.

8 Et Jonathas reprit: Voici que nous allons vers ces hommes-là. Lors donc que nous leur apparaîtrons,

Jonatan sanoi: katso, me menemme niiden miesten tykö ja ilmoitamme itsemme heille.

9 S’ils nous parlent de cette sorte: Demeurez-là, jusqu’à ce que nous allions à vous, demeurons à notre place et ne montons pas vers eux.

Jos he näin meille sanovat: siesokaat alallanne siihen asti että me tulemme teidän tykönne, niin seisokaamme siassamme ja älkäämme menkö heidän tykönsä.

10 Mais s’ils disent: Montez vers nous, montons, parce que le Seigneur les a livrés en nos mains: ce sera pour nous le signe.

Vaan jos he näin sanovat: tulkaat tänne meidän tykömme, niin astukaamme heidän tykönsä; sillä Herra on antanut heidät meidän käsiimme: se olkoon meille merkiksi.

11 Ils apparurent donc soudain l’un et l’autre à la garnison des Philistins; et les Philistins dirent: Voici les Hébreux qui sortent des cavernes dans lesquelles ils étaient cachés.

Kuin Philistealaisten leiri näki heidät molemmat, sanoivat Philistealaiset: katso, Hebrealaiset ovat lähteneet luolistansa, joihin he heitänsä lymyttäneet olivat.

12 Et les hommes de la garnison parlèrent à Jonathas et à son écuyer, et dirent: Montez vers nous, et nous vous montrerons quelque chose. Alors Jonathas dit à son écuyer: Montons, suis-moi; car le Seigneur les a livrés aux mains d’Israël.

Ja miehet leiristä vastasivat Jonatania ja hänen aseensa kantajaa ja sanoivat: tulkaat tänne ylös meidän tykömme, me kyllä opetamme teitä. Niin sanoi Jonatan aseensa kantajalle: astu ylös minun jälkeeni, Herra on antanut heidät Israelin käsiin.

13 Jonathas monta donc, grimpant avec les mains et les pieds, et son écuyer derrière lui. C’est pourquoi les uns tombaient devant Jonathas; les autres, son écuyer qui le suivait, les tuait.

Ja Jonatan kiipesi käsillänsä ja jaloillansa ylöspäin ja hänen aseensa kantaja hänen jälissänsä; ja he lankesivat maahan Jonatanin eteen ja hänen aseensa kantajan, joka löi heitä kuoliaaksi hänen jäljissänsä;

14 Ce fut là la première défaite des Philistins, dans laquelle Jonathas et son écuyer tuèrent environ vingt hommes, dans la moitié d’un arpent, laquelle une paire de bœufs a coutume de labourer en un jour.

Että ensimäinen tappelus oli, jona Jonatan ja hänen aseensa kantaja löi liki kaksikymmentä miestä, liki puolella vakomitalla peltoa, kuin juhtapari kyntäis.

15 Et il fut fait un miracle dans le camp et dans la campagne; et aussi tous les gens de leur garnison, qui étaient venus pour piller, furent frappés de stupeur, et le pays fut troublé: ainsi il arriva comme un miracle de Dieu.

Ja pelko tuli leiriin, kedolle ja koko kansan sekaan leirissä, ja hävittäjät myös peljätettiin, että maa vapisi siitä; sillä se hämmästys oli Jumalalta.

16 Et les sentinelles de Saül, qui étaient à Gabaa-Benjamin, regardèrent, et voilà une multitude étendue par terre, et une autre fuyant çà et là.

Ja Saulin vartiat BenJaminin Gibeassa saivat nähdä kansan joukot hajoovan ja pakenevan, ja toinen toistansa sysivän,

17 Alors Saül dit au peuple qui était avec lui: Cherchez, et voyez qui est sorti de notre camp. Or, lorsqu’on eut cherché, on trouva que Jonathas et son écuyer n’y étaient pas.

Niin sanoi Saul kansalle, joka hänen kanssansa oli: lukekaat nyt ja katsokaat, kuka meistä on mennyt pois; ja kuin he lukivat, katso, niin ei ollut Jonatan ja hänen aseensa kantaja siellä.

18 Saül dit donc à Achias: Approchez l’arche de Dieu (car l’arche de Dieu était en ce jour-là avec les enfants d’Israël).

Ja Saul sanoi Ahialle: tuo tänne Jumalan arkki; (sillä Jumalan arkki oli siihen aikaan Israelin lasten tykönä.)

19 Et pendant que Saül parlait au prêtre, un grand tumulte s’éleva dans le camp des Philistins; et il se fortifiait peu à peu, puis il retentissait plus distinctement. Alors Saül dit au prêtre: Retirez votre main.

Ja kuin Saul vielä puhui papin kanssa, eneni kapina ja juoksu Philistealaisten leirissä. Ja Saul sanoi papille: ota kätes pois.

20 Saül jeta un grand cri, ainsi que tout le peuple qui était avec lui; et ils vinrent jusqu’au lieu du combat: et voilà que le glaive de l’un avait été tourné contre l’autre, °t qu’il y avait eu un très grand carnage.

Ja Saul kokoontui ja kaikki kansa joka hänen kanssansa oli, ja tulivat sotaan. Ja katso, silloin kävi itsekunkin miekka lähimmäistänsä vastaan, ja oli sangen suuri kapina.

21 Mais les Hébreux aussi qui avaient été avec les Philistins hier et avant-hier, montèrent avec eux dans le camp, retournèrent pour être avec les Israélites qui étaient avec Saül et Jonathas.

Ja ne Hebrealaiset, jotka ennen olivat olleet Philistealaisten tykönä ja olivat käyneet heidän kanssansa leirin ympäri, antoivat heitänsä Israelin sekaan, jotka olivat Saulin ja Jonatanin kanssa.

22 De même tous les Israélites qui s’étaient cachés dans la montagne d’Ephraïm, apprenant que les Philistins avaient fui, s’unirent aux leurs pour le combat. Or, il y avait avec Saül environ dix mille hommes.

Ja kaikki Israelin miehet, jotka heitänsä kätkeneet olivat Ephraimin vuorelle, kuin he kuulivat Philistealaisten paenneen, ajoivat he myös heitä takaa sodassa.

23 Et le Seigneur sauva en ce jour-là Israël; et le combat, parvint jusqu’à Béthaven.

Ja niin Herra autti silloin Israelia; ja sota seisoi BetAveniin asti.

24 Et les hommes d’Israël se réunirent en ce jour-là; mais Saül adjura le peuple, disant: Maudit l’homme qui mangera du pain avant le soir, jusqu’à ce que je me sois vengé de mes ennemis! Et tout le peuple ne mangea pas de pain.

Ja kuin Israelin miehet olivat väsyneet sinä päivänä, vannotti Saul kaiken kansan, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka syö jotakin ehtooseen asti, että minä kostaisin vihollisilleni. Ja koko kansa ei syönyt mitäkään.

25 Et tout le bas peuple du pays vint dans le bois dans lequel il y avait du miel sur la face des champs.

Ja kaikki kansa tuli metsään, ja siellä oli hunajaa kedolla.

26 Le peuple entra donc dans ce bois, et il parut du miel qui coulait, et nul ne porta la main à sa bouche; car le peuple craignait le serment.

Kuin kansa tuli metsään, katso, silloin vuosi siellä hunajaa, mutta ei yksikään ottanut sitä kädellänsä suuhunsa; sillä kansa pelkäsi valaa.

27 Mais Jonathas n’avait pas entendu, lorsque son père adjurait le peuple; il étendit donc l’extrémité de la baguette qu’il tenait à la main, et il la trempa dans un rayon du miel, puis il porta sa main à sa bouche, et ses yeux devinrent brillants.

Mutta Jonatan ei kuullut isänsä vannottaneeksi kansaa, hän ojensi sauvansa joka hänen kädessänsä oli, ja satutti pään hunajaläjään, ja pisti kätensä suuhunsa, niin hänen silmänsä valpauntuivat.

28 Mais quelqu’un du peuple prenant la parole, dit: Votre père a hé par serment le peuple, disant: Maudit l’homme qui mangera du pain aujourd’hui! (or le peuple était défaillant.)

Silloin vastasi yksi kansasta ja sanoi: isäs vannotti kovasti kansaa, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka jotakin syö tänäpänä. Ja kansa oli väsyksissä.

29 Et Jonathas répondit: Mon père a troublé le pays: Vous avez vu, vous-mêmes, que mes yeux sont devenus brillants, parce que j’ai goûté un peu de ce miel;

Ja Jonatan sanoi: minun isäni on turmellut maan: katsos, kuinka minun silmäni vilpauntuivat, että minä tästä jotakin maistoin.

30 Qu’eut-ce été, si le peuple eût mangé du butin de ses ennemis, qu’il a trouvé? La défaite des Philistins n’eût-elle pas été plus grande?

Jos kansa tänäpänä olis syönyt vihollistensa saalista, kuin he löytäneet ovat, niin olis tappelus ollut suurempi Philistealaisia vastaan.

31 Les Hébreux battirent donc en ce jour-là les Philistins depuis Machmas jusqu’à Aïalon. Mais le peuple fut très fatigué,

Ja he löivät sinä päivänä Philistealaisia Mikmasta Ajaloniin asti; ja kansa väsyi sangen kovin.

32 Et s’étant tourné du côté du butin, il prit des brebis, des bœufs et des veaux; ils les tuèrent sur la terre, et le peuple les mangea avec le sang.

Ja kansa jakoi saaliin, ja ottivat lampaita, ja karjaa, ja vasikoita, ja teurastivat maan päällä, ja söivät ne verinensä.

33 Mais on l’annonça à Saul, en disant que le peuple avait péché contre le Seigneur, en mangeant de la chair avec le sang. Et Saül dit: Vous avez prévariqué, roulez près de moi une grande pierre.

Niin Saulille ilmoitettiin sanoen: katso, kansa on syntiä tehnyt Herraa vastaan ja syönyt verinensä. Hän sanoi: te olette pahasti tehneet: vierittäkäät nyt minulle tänne suuri kivi.

34 Et Saul ajouta: Répandez-vous çà et là dans le peuple, et dites-leur, que chacun m’amène son bœuf et son bélier; tuez-les sur cette pierre, et mangez-en, et vous ne pécherez pas contre le Seigneur, en mangeant la chair avec le sang. C’est pourquoi tout le peuple amena son bœuf par la main jusqu’à la nuit; et ils les tuèrent là.

Ja Saul sanoi: menkäät ulos kansan sekaan ja sanokaat heille: tuokaan itsekukin härkänsä ja lampaansa minun tyköni ja teurastakaan tässä, että te söisitte ja ette syntiä tekisi Herraa vastaan veren syömisellä; niin kaikki kansa toivat kukin härkänsä kädessänsä yöllä ja teurastivat ne siellä.

35 Or, Saul bâtit un autel au Seigneur; et ce fut alors pour la première fois qu’il commença à bâtir un autel au Seigneur.

Ja Saul rakensi Herralle alttarin: se on ensimäinen alttari, jonka hän rakensi Herralle.

36 Saül dit ensuite: Fondons sur les Philistins pendant la nuit, et ravageons-les jusqu’à ce que brille la lumière du matin, et n’en laissons pas un seul homme. Et le peuple répondit: Tout ce qui paraît bon à vos yeux, faites-le. Alors le prêtre dit: Approchons-nous ici de Dieu.

Ja Saul sanoi: käykäämme alas Philistealaisten jälkeen yöllä ja ryöstäkäämme heitä, siihenasti kuin päivä valkenee, ettemme yhtäkään heistä jättäisi. He vastasivat: tee kaikki mitä sinulle kelpaa. Ja pappi sanoi: käykäämme tänne Jumalan tykö.

37 Et Saül consulta le Seigneur: Est-ce que je poursuivrai les Philistins? et les livrerez-vous aux mains d’Israël? Et il ne lui répondit point en ce jour-là.

Ja Saul kysyi Jumalalta ja sanoi: astunko minä Philistealaisten perään alas, ja annatkos heitä Israelin käsiin? Mutta ei hän häntä silloin vastannut.

38 Et Saül dit: Faites venir ici tous les chefs du peuple; sachez et voyez par qui a eu lieu le péché en ce jour.

Niin sanoi Saul: tulkaan väki tänne joka kulmalta, tiedustelkaat ja katselkaat, kenessä tänäpänä synti lienee.

39 Le Seigneur, sauveur d’Israël, vit! Si c’est par Jonathas, mon fils, qu’il a été commis, il mourra sans rémission. Sur quoi nul d’entre tous ne le contredit.

Sillä, niin totta kuin Herra Israelin auttaja elää, vaikka se olis minun pojassani Jonatanissa, niin hänen pitää totisesti kuoleman. Ja ei yksikään vastannut häntä kaikesta kansasta.

40 Et il dit à tout Israël: Séparez-vous, vous d’une part, et moi, avec Jonathas, mon fils, je serai de l’autre part. Et le peuple répondit à Saül: Ce qui paraît bon à vos yeux, faites-le.

Ja hän sanoi koko Israelille: olkaat te sillä puolelle, minä ja Jonatan minun poikani olemme tällä puolella. Kansa sanoi Saulille: tee kuin sinulle kelpaa.

41 Et Saül dit au Seigneur Dieu d’Israël: Faites connaître pourquoi est-ce que vous n’avez pas répondu à votre serviteur aujourd’hui? Si c’est en moi ou en Jonathas mon fils qu’est cette iniquité, montrez-le; ou si cette iniquité est dans votre peuple, montrez votre sainteté. Et Jonathas et Saül tombèrent au sort, et le peuple sortit innocent.

Ja Saul sanoi Herralle Israelin Jumalalle: tee oikeus; niin se osasi Jonatanin ja Saulin, ja kansa meni vapaana ulos.

42 Alors Saül dit: Jetez le sort entre moi et entre Jonathas, mon fils. Et Jonathas tomba au sort.

Saul sanoi: heittäkäät minusta ja minun pojastani Jonatanista; niin se lankesi Jonataniin.

43 Or, Saül dit à Jonathas: Indique-moi ce que tu as fait. Et Jonathas le lui indiqua, et dit: Je n’ai fait que goûter avec l’extrémité de la baguette, qui était en ma main, un peu de miel, et voici que je meurs.

Ja Saul sanoi Jonatanille: ilmoita minulle, mitäs olet tehnyt? Jonatan ilmoitti hänelle ja sanoi: tosin minä maistoin vähän hunajaa sauvani nenällä joka minun kädessäni oli, ja katso minun pitää sentähden kuoleman?

44 Et Saül répondit: Que Dieu me fasse ceci, et qu’il ajoute cela, si tu ne meurs de mort, Jonathas.

Ja Saul sanoi: Jumala tehköön minulle niin ja niin! Jonatan, sinun pitää totisesti kuoleman!

45 Mais le peuple dit à Saül: Quoi donc! Jonathas mourra, lui qui a procuré le salut à Israël par cette grande victoire? Cela ne se peut: le Seigneur vit! il ne tombera pas un cheveu de sa tête sur la terre, parce qu’il a agi avec Dieu aujourd’hui. Le peuple délivra donc Jonathas, pour qu’il ne mourût pas.

Vaan kansa sanoi Saulille: pitääkö Jonatanin kuoleman, joka tämän suuren autuuden teki Israelissa? Pois se: niin totta kuin Herra elää, ei hiuskarvakaan pidä hänen päästänsä putooman: sillä Jumala on sen tehnyt tänäpänä hänen kauttansa. Ja näin kansa vapahti Jonatanin kuolemasta.

46 Après cela Saül se retira, et il ne poursuivit pas les Philistins: or, les Philistins s’en allèrent chez eux.

Niin Saul meni Philistealaisten tyköä pois; ja Philistealaiset menivät sioillensa.

47 Et Saül, son règne sur Israël affermi, combattait aux alentours contre tous ses ennemis, contre Moab, contre les enfants d’Ammon, contre Edom, contre les rois de Soba et contre les Philistins; et partout où il se portait, il était vainqueur.

Mutta kuin Saul oli saanut Israelin valtakunnan, soti hän joka taholta kaikkia vihollisiansa vastaan, Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zoban kuninkaita ja Philistealaisia vastaan; ja kuhunka hän ikänä hänensä käänsi, siellä hän rankaisi.

48 Ensuite, son armée assemblée, il battit Amalec, et délivra Israël de la main de ses dévastateurs.

Ja hän teki urhoollisia töitä ja löi Amalekilaiset ja vapahti Israelin niiden käsistä, jotka häntä raatelivat.

49 Or, les fils de Saül furent Jonathas, Jessui et Melchisua; et les noms de ses deux filles étaient, le nom de l’aînée, Mérob, et le nom de la plus jeune, Michol;

Ja Saulilla oli poikia: Jonatan, Isvi, Malkisua, ja hänen kahden tyttärensä nimet, esikoisen nimi Merab ja nuoremman nimi Mikal,

50 Et le nom de la femme de Saül, Achinoam, fille d’Achimaas; et le nom du prince de sa milice, Abner, fils de Ner, oncle paternel de Saül.

Ja Saulin emännän nimi oli Ahinoam, Ahimatsin tytär, ja hänen sotajoukkonsa päämiehen nimi Abner, Nerin poika, Saulin sedän;

51 Mais Cis fut père de Saül, et Ner père d’Abner, fils d’Abiel.

Ja Kis Saulin isä, ja Ner Abnerin isä, oli Abielin poika.

52 Mais il y eut une puissante guerre contre les Philistins, durant tous les jours de Saül; car tout homme qu’il avait vu vaillant et propre au combat, il l’associait à lui.

Ja suuri sota oli Philistealaisia vastaan niinkauvan kuin Saul eli. Ja kussa ikinä Saul näki jalon ja väkevän sotamiehen, otti hän sen tykönsä.