Psaumes 2
1 Pourquoi les nations s'agitent-elles? Pourquoi les peuples forment-ils de vains projets?
Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
2 Les rois de la terre se sont soulevés, Et les princes conspirent ensemble Contre l'Éternel et contre son Oint.
Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
3 — Rompons leurs liens, disent-ils. Et jetons loin de nous leurs chaînes!
Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
4 — Celui qui habite dans les deux en rira; Le Seigneur se moquera d'eux.
Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
5 Alors il leur parlera dans sa colère; Il les épouvantera par son courroux.
Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
6 — Et moi, dira-t-il, j'ai sacré mon roi Sur Sion, ma montagne sainte.
Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
7 — Je publierai le décret. L'Éternel m'a dit: «Tu es mon Fils; Aujourd'hui je t'ai engendré.
Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
8 Demande-moi, et je te donnerai pour héritage les nations. Pour possession les extrémités de la terre.
Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
9 Tu les briseras avec un sceptre de fer; Tu les mettras en pièces comme un vase de potier.»
Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
10 Maintenant donc, ô rois, ayez de l'intelligence; Laissez-vous instruire, juges de la terre!
Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
11 Servez l'Éternel avec crainte. Et réjouissez-vous avec tremblement.
Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
12 Rendez hommage au Fils, de peur qu'il ne s'irrite, Et que vous ne périssiez dans la voie que vous suivez; Car sa colère est prompte à s'enflammer. Heureux tous ceux qui cherchent leur refuge en lui!
Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.
