Luc 9
1 Ayant réuni les douze, il leur donna force et puissance sur tous, les démons et le pouvoir de guérir des maladies.
Mutta hän kutsui kokoon kaksitoistakymmentä opetuslastansa, ja antoi heille voiman ja vallan kaikkein perkeleiden ylitse, ja taudit parantaa,
2 Puis il les envoya en mission pour prêcher le Royaume de Dieu et faire des guérisons.
Ja lähetti heitä saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.
3 Voici ce qu'il leur dit: «N'emportez rien pour la route, ni bâton, ni sac, ni pain, ni argent, n'ayez pas même deux vêtements.
Ja sanoi heille: älkäät ottako mitään myötänne tielle, ei sauvoja, eikä myös säkkiä, eikä leipää, eikä rahaa: älkää myös kahta hametta pitäkö.
4 En quelque maison que vous entriez, demeurez-y, et que, ce soit de là que vous partiez.
Ja johon huoneesen te tulette sisälle, siinä te olkaat ja siitä lähtekäät ulos.
5 Quant à ceux qui ne vous recevront pas, sortez de leur ville en secouant, en témoignage contre eux, la poussière de vos pieds.»
Ja kuka ikänä ei teitä ota vastaan, niin menkäät pois siitä kaupungista ja puhdistakaat tomu teidän jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan.
6 Ils partirent et c'est de village en village qu'ils allaient, partout évangélisant et partout guérissant.
Ja he menivät ulos ja vaelsivat kylissä, saarnaten evankeliumia, ja paransivat joka paikassa.
7 Le tétrarque Hérode apprit tout ce qui se passait, et il était rendu fort perplexe par ce qu'on disait de Jésus. Pour les uns, Jean était ressuscité d'entre les morts;
Mutta Herodes tetrarka kuuli kaikki, mitä häneltä tehty oli, ja hän epäili, että muutamat sanoivat Johanneksen nousseeksi kuolleista.
8 pour les autres, Élie était apparu; pour ceux-ci, un des anciens prophètes était revenu à la vie.
Muutamat taas Eliaan ilmaantuneen, ja muut, että joku prophetaista oli noussut ylös.
9 «J'ai fait couper la tête à Jean, disait Hérode; qui est donc cet homme dont j'entends dire de pareilles choses?» Et il était désireux de le voir.
Ja Herodes sanoi: Johanneksen kaulan minä leikkasin; vaan kuka tämä lienee, josta minä senkaltaisia kuulen? Ja hän pyysi nähdä häntä.
10 A leur retour, les apôtres racontèrent à Jésus tout ce qu'ils avaient fait. Il les prit avec lui et il se retira à l'écart dans une ville appelée Bethsaïda. Mais les multitudes l'apprirent et le suivirent.
Ja apostolit palasivat, ja juttelivat hänelle kaikki, mitä he olivat tehneet. Ja hän otti heidät tykönsä ja meni erinänsä Betsaidan kaupungin erämaahan.
11 Il les accueillit en leur parlant du Royaume de Dieu et en rendant la santé à ceux qui avaient besoin d'être guéris.
Kuin kansa sen ymmärsi, seurasivat he häntä, ja hän otti heitä vastaan, ja puhui heille Jumalan valtakunnasta, ja jotka parannusta tarvitsivat, teki hän terveeksi.
12 Le jour cependant commençait à baisser, et les douze, s'approchant, lui dirent: «Congédie les foules, afin qu'elles aillent dans les villages d'alentour et dans les maisons de la campagne trouver logement et nourriture; nous sommes ici dans un désert.»
Mutta päivä rupesi jo laskemaan ja ne kaksitoistakymmentä tulivat ja sanoivat hänelle: päästä kansa menemään lähikyliin ja majoihin poikkeamaan, ruokaa saamaan; sillä me olemme täällä eramaassa.
13 Mais Jésus leur répondit: «Donnez-leur vous-mêmes à manger.» — Nous n'avons ici, répliquèrent-ils, que cinq pains et deux poissons, à moins que nous n'allions acheter de quoi nourrir tout ce peuple!»
Niin hän sanoi heille: antakaat te heille syötävää; mutta he sanoivat: ei meillä enempi ole kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme mene ja osta ruokaa kaikelle tälle kansalle;
14 Or il y avait là à peu près cinq mille hommes. Jésus dit alors à ses disciples: «Faites-les asseoir par rangées de cinquante.»
Sillä heitä oli lähes viisituhatta miestä. Niin hän sanoi opetuslapsillensa: pankaat heitä istumaan kuhunkin joukkoon viisikymmentä.
15 Ainsi firent-ils; et tout le monde s'assit.
Ja he tekivät niin ja asettivat heidät kaikki aterioitsemaan.
16 Puis Jésus, prenant les cinq pains et les deux poissons, leva les yeux au ciel, prononça sur eux la bénédiction, les rompit et les donna aux disciples pour qu'ils les servissent à la foule.
Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, ja katsoi taivaasen ja siunasi niitä, ja mursi ja antoi opetuslapsille panna kansan eteen.
17 Tous mangèrent, tous furent rassasiés; et on emporta les morceaux qui restaient; il y en avait douze paniers.
Ja he söivät kaikki ja ravittiin; ja koottiin tähteitä, jotka jäi, kaksitoistakymmentä koria muruja.
18 Comme il était un jour à prier dans un lieu solitaire, les disciples le rejoignirent et il leur fit cette question: «Parmi ces foules, qui dit-on que je suis?»
Ja tapahtui, kuin hän yksinänsä rukoilemassa oli, olivat myös opetuslapset hänen kanssansa, ja hän kysyi heiltä, sanoen: kenenkä sanoo kansa minun olevan?
19 Ils lui répondirent ainsi: «Jean-Baptiste; d'autres: Élie; d'autres encore: un des anciens prophètes revenu à la vie.» —
Mutta ha vastasivat ja sanoivat: Johannes Kastajan, ja muutamat Eliaan, muutamat taas jonkun vanhoista prophetaista nousseen ylös.
20 «Et vous, continua-t-il, qui dites-vous que je suis?» Pierre répondit par ces mots: «Le Christ de Dieu.»
Niin hän sanoi heille: kenenkäs te sanotte minun olevan? Vastasi Pietari ja sanoi: sinä olet Jumalan Kristus.
21 Il leur défendit avec les plus rigoureuses recommandations de le dire à personne,
Ja hän haastoi heitä, ja kielsi heidät kellekään sitä sanomasta.
22 ajoutant qu'il lui fallait, lui, le Fils de l'homme: — beaucoup souffrir; — être rejeté par les Anciens, les chefs des prêtres et les Scribes; — être mis à mort; — ressusciter le troisième jour.»
Ja sanoi: Ihmisen Pojan pitää paljo kärsimän, ja hyljättämän vanhimmita ja pappein päämiehiltä ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös.
23 A tous il disait: «Si quelqu'un veut venir à ma suite, qu'il renonce à lui-même, que chaque jour il porte sa croix, et qu'il me suive.
Niin hän sanoi kaikille: jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäkään itsensä, ja ottakaan ristinsä joka päivä, ja seuratkaan minua.
24 Celui qui voudra sauver sa vie, la perdra; et il sauvera sa vie, celui qui l'aura perdue à cause de moi.
Sillä joka henkensä tähdellä pitää tahtoo, hänen pitää sen kadottaman; mutta joka henkensä kadottaa minun tähteni, hän pitää sen tallella.
25 A quoi servirait-il à un homme de gagner le monde entier, si c'est en se perdant lui-même et en consommant sa ruine?
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän kaiken maailman voittais, ja itsensä kadottais, eli vahinkoon saattais?
26 De celui qui aura eu honte de moi et de mes paroles, le Fils de l'homme aura honte à son tour quand il viendra dans sa gloire et dans celle du Père et des saints anges.
Sillä kuka ikänä minua häpee ja minun sanojani, sitä Ihmisen Pojan pitää häpeemän, kuin hän ole tuleva hänen ja Isän ja pyhäin enkelien kunniassa.
27 Je vous dis la vérité: Quelques-uns sont ici présents qui ne goûteront point la mort, avant d'avoir vu le Royaume de Dieu.»
Mutta minä totisesti sanon teille: muutamat ovat, jotka tässä seisovat, jotka ei maista kuolemaa, siihen asti kuin he näkevät Jumalan valtakunnan.
28 Huit jours environ après avoir ainsi parlé, Jésus emmena avec lui Pierre, Jean et Jacques, et s'en alla prier sur la montagne.
Ja tapahtui kahdeksan päivän perästä näiden sanain jälkeen, että hän otti tykönsä Pietarin ja Johanneksen ja Jakobin, ja meni ylös vuorelle rukoilemaan.
29 Tandis qu'il priait, l'aspect de son visage changea et ses vêtements devinrent d'une blancheur resplendissante.
Ja kuin hän rukoile, muuttui hänen kasvonsa ja hänen vaatteensa tulivat valkiaksi ja kiiltäväksi.
30 Deux hommes étaient là qui s'entretenaient avec lui; c'étaient Moïse et Élie
Ja katso, kaksi miestä puhui hänen kanssansa, jotka olivat Moses ja Elias,
31 apparaissant en grande gloire; ils parlaient de sa sortie du monde qu'il devait accomplir à Jérusalem.
Jotka näkyivät kunniassa ja ja puhuivat hänen menostansa, jonka hän täyttävä oli Jerusalemissa.
32 Cependant Pierre et ses compagnons avaient succombé au sommeil. C'est à leur réveil qu'ils virent sa gloire et les deux hommes qui se tenaient près de lui.
Mutta Pietari ja jotka hänen kanssansa olivat, olivat unesta raskautetut; mutta koska he heräsivät, näkivät he hänen kunniansa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen tykönänsä.
33 Au moment où ceux-ci se séparaient de Jésus, Pierre lui dit: «Maître, qu'il nous est bon d'être ici! dressons trois tentes, une pour toi, une pour Moïse, une pour Élie!» Il ne savait ce qu'il disait.
Ja tapahtui, kuin he läksivät hänen tyköänsä, sanoi Pietari Jesukselle: Mestari, hyvä on meidän tässä olla, tehkäämme tähän kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden; eikä tietänyt, mitä sanoi.
34 Pendant qu'il parlait, survint une nuée qui les enveloppa. Les disciples furent frappés de terreur quand ils les virent entrer dans la nuée.
Ja hänen näitä puhuissansa, tuli pilvi ja varjosi ympäri heidät; mutta he peljästyivät, koska tulivat pilven sisälle.
35 Or, de cette nuée sortit une voix disant: «Celui-ci est mon Fils, l'élu, écoutez-le!»
Ja ääni tuli pilvestä, sanoen: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaat häntä.
36 Quand la voix se tut, Jésus se trouva seul. Ses disciples gardèrent le silence sur ce qu'ils avaient vu, et, à ce moment-là, n'en racontèrent rien à personne.
Ja kuin ääni parhaallansa kuului, löysivät he Jesuksen yksin. Ja he vaikenivat, eikä mitään kellenkään niinä päivinä jutelleet niistä, mitkä he nähneet olivat.
37 Lorsque le lendemain ils descendirent de la montagne, une nombreuse multitude vint à la rencontre de Jésus
Mutta tapahtui toisena päivänä, kuin he menivät alas vuorelta, kohtasi heitä paljo väkeä.
38 et voilà que du sein de la foule un homme s'écria: «Maître, je t'en supplie, jette un regard sur mon fils; c'est mon seul enfant;
Ja katso, yksi mies huusi kansasta, sanoen: Mestari! minä rukoilen sinua, katso minun poikani puoleen; sillä hän on minulle ainokainen.
39 et il y a un Esprit qui s'empare de lui: tout à coup il lui arrache un cri, lui donne des convulsions, le fait écumer et quand il se décide à le quitter, c'est pour le laisser tout brisé.
Ja katso, henki ottaa hänen, ja hän huutaa kohta, ja se repii häntä, niin että hän vaahtuu, ja se luopuu tuskalla hänestä, kuin hän häntä runtelee.
40 J'ai prié tes disciples de le chasser, cela leur a été impossible.» —
Ja minä rukoilin sinun opetuslapsias häntä ajamaan ulos, mutta ei he voineet.
41 «Ô génération incrédule et perverse, dit Jésus en lui répondant, jusqu'à quand serai-je au milieu de vous et vous supporterai-je? Amène ici ton fils.»
Niin Jesus vastasi ja sanoi: oi uskomatoin ja nurja sukukunta! kuinka kauvan minun pitää teidän tykönänne oleman ja teitä kärsimän? Tuo poikas tänne.
42 L'enfant s'approchait, quand le démon le jeta contre terre et lui donna des convulsions. Mais Jésus, menaçant l'Esprit impur, guérit l'enfant et le rendit à son père.
Ja kuin hän vielä tulossa oli, repeli häntä perkele ja muserteli; mutta Jesus nuhteli rietasta henkeä, ja paransi pojan, ja antoi hänen jälleen isällensä.
43 Tous furent confondus de la grandeur de Dieu. Comme tout le monde s'émerveillait de tout ce que Jésus faisait, il dit à ses disciples:
Niin he kaikki hämmästyivät Jumalan kunniallista voimaa. Mutta koska kaikki ihmettelivät kaikkia niitä, mitä Jesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa:
44 «Pour vous, mettez bien dans votre mémoire les paroles que voici: «Le Fils de l'homme va être livré entre les mains des hommes.»
Pankaat te nämät puheet korviinne; sillä tuleva on, että Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten käsiin.
45 Les disciples ne comprirent pas ce langage; il était voilé pour eux, afin qu'ils n'en sentissent pas la portée, et c'était un sujet sur lequel ils avaient peur de l'interroger.
Mutta ei he ymmärtäneet sitä sanaa, ja se oli heiltä peitetty, niin ettei he sitä ymmärtäneet; ja he pelkäsivät kysyä sitä sanaa häneltä.
46 Entre eux une discussion s'éleva: lequel était le plus grand,
Niin tuli myös kamppaus heidän keskenänsä, kuka heistä suurin olis.
47 Jésus, qui connaissait les pensées de leur coeur, prit un enfant, le plaça près de lui,
Kuin Jesus näki heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti tykönsä,
48 et leur dit: «Qui reçoit en mon nom cet enfant-là, me reçoit; et qui me reçoit, reçoit Celui qui m'a envoyé. Car celui qui est le plus petit parmi vous tous, c'est celui-là qui est grand!»
Ja sanoi heille: kuka ikänä tämän poikaisen ottaa vastaan minun nimeeni, hän ottaa vastaan minun; ja kuka ikänä minun ottaa vastaan, hän ottaa vastaan sen, joka minun lähetti. Sillä joka vähin on teidän keskenänne, se pitää oleman suurin.
49 Jean prit la parole: «Maître, dit-il, nous avons vu un homme chasser des démons en ton nom, et nous l’en avons empêché, parce qu'il ne te suit pas avec nous.» —
Niin Johannes vastasi ja sanoi: Mestari! me näimme yhden sinun nimes kautta perkeleitä ajavan ulos, ja me kielsimme häntä; sillä ei hän seuraa meitä.
50 «Ne l'en empêchez point! répondit Jésus; car celui qui n'est pas contre vous est pour vous.»
Ja Jesus sanoi hänelle: älkäät kieltäkö; sillä joka ei ole meitä vastaan, hän on meidän puolestamme.
51 Cependant les jours où il devait être enlevé de ce monde approchaient et, d'un visage ferme, il partit pour Jérusalem,
Mutta tapahtui, kuin aika täytetty oli, että hän piti täältä otettaman ylös, käänsi hän kasvonsa menemään Jerusalemin puoleen,
52 envoyant devant lui des messagers. Ceux-ci étant entrés, en s'en allant, dans un village de la Samarie pour lui préparer un logement,
Ja lähetti sanansaattajat edellänsä, ja he menivät yhteen Samarialaisten kylään, majaa hänelle valmistamaan.
53 on refusa de le recevoir, parce que c'était vers Jérusalem qu'il tournait ses pas.
Ja ei ne häntä ottaneet vastaan, että hänen kasvonsa oli käännetty menemään Jerusalemia päin.
54 «Seigneur, dirent les disciples présents, Jacques et Jean, veux-tu que nous disions au feu du ciel de descendre et de réduire en cendres ces gens-là!»
Mutta kuin hänen opetuslapsensa Jakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: Herra, tahdotkos, niin me sanomme, että tuli tulee taivaasta ja kadottaa heidät, niinkuin Eliaskin teki?
55 Jésus se tourna vers eux et les réprimanda;
Mutta Jesus kääsi itsensä ja nuhteli heitä, sanoen: ette tiedä, minkäkaltaisen hengen te olette.
56 et ils allèrent dans un autre village.
Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut kadottamaan ihmisten sieluja, mutta vapahtamaan. Ja he menivät toiseen kylään.
57 Pendant qu'ils étaient en chemin, quelqu'un lui dit: «Je te suivrai partout où tu iras.»
Ja tapahtui heidän vaeltaissansa, että yksi tiellä sanoi: minä seuraan sinua, kuhunkas ikänä menet, Herra.
58 Jésus lui répondit: «Les renards ont des tanières et les oiseaux du ciel ont des nids; mais le Fils de l'homme n'a pas où reposer sa tête.»
Ja Jesus sanoi hänelle: ketuilla ovat luolat ja taivaan linnuilla pesät; mutta ei ihmisen Pojalla ole, kuhunka hän päänsä kallistaa.
59 A un autre il dit: «Suis-moi.» Celui-ci lui répondit: «Permets-moi d'aller d'abord ensevelir mon père; »
Mutta hän sanoi toiselle: seuraa minua! niin se sanoi: Herra, salli minun ensin mennä hautaamaan isääni.
60 mais Jésus reprit: «Laisse les morts ensevelir leurs morts. Pour toi, va annoncer le Règne de Dieu.»
Niin Jesus sanoi hänelle: anna kuolleet haudata kuolleitansa; mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa.
61 Un autre encore lui dit: «Je te suivrai, Seigneur; mais permets-moi d'abord de prendre congé de ma famille.»
Ja toinen myös sanoi: Herra, minä seuraan sinua, mutta salli minun ensin mennä hyvästi jättämään niitä, jotka kotonani ovat.
62 A celui-là Jésus répondit: «Quiconque en posant la main sur la charrue regarde en arrière, n'est pas propre au Royaume de Dieu.»
Mutta Jesus sanoi hänelle: kuka ikänä kätensä auraan laskee ja taaksensa katsoo, ei se ole sovelias Jumalan valtakuntaan.
