Psaumes 44
1 Au maître chantre. Hymne des fils de Coré. O Dieu, nous avons ouï de nos oreilles, nos pères nous ont raconté les exploits que tu fis en leurs jours, aux jours d'autrefois.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2 De ta main tu chassas les nations, pour les établir; tu détruisis les peuples, pour les multiplier.
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3 Car ce ne fut pas par leur épée qu'ils conquirent le pays, ni leur bras qui les rendit vainqueurs, mais ta droite et ton bras, et la lumière de ta face; car tu leur fus propice.
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4 O Dieu! tu es mon Roi! Ordonne la délivrance de Jacob!
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5 Avec toi nous battons nos ennemis, par ton nom nous terrassons nos adversaires
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6 Car dans mon arc je ne me confie point, ce n'est pas mon épée qui me délivre;
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7 mais c'est toi qui nous délivres de nos ennemis, et qui confonds ceux qui nous haïssent.
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 De Dieu nous faisons gloire en tout temps, et nous louons éternellement ton nom. (Pause)
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
9 Cependant tu nous rejetas et nous couvris d'opprobre, et tu ne marchas plus avec nos armées;
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10 tu nous fis reculer devant nos ennemis, et ceux qui nous haïssent, emportèrent des dépouilles;
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11 tu nous livras comme la brebis que l'on mange, et parmi les nations tu nous disséminas;
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12 tu vendis ton peuple à vil prix, et pour toi il n'eut pas une grande valeur;
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13 tu nous exposas aux affronts de nos voisins, aux railleries et aux insultes de nos alentours;
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14 tu nous fis passer en proverbe chez les nations, exciter des hochements de tête parmi les peuples.
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15 Toujours ma honte est devant mes yeux, et la confusion de ma face me couvre,
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16 à la voix de celui qui m'insulte et m'outrage, à l'aspect de l'ennemi et de l'homme hostile.
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
17 Tout cela nous est arrivé, et pourtant nous ne t'avions pas oublié, nous n'avions pas violé ton alliance,
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18 notre cœur ne s'était point retiré de toi, et nos pas n'avaient pas dévié de tes voies,
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19 pour que tu nous écrases dans le pays des chacals, et que tu nous enveloppes d'une ombre de mort.
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20 Si nous avions oublié le nom de notre Dieu, et tendu nos mains vers un dieu étranger, est-ce que Dieu ne le pénétrerait pas,
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 lui qui connaît les secrets de nos cœurs?
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22 Mais non, pour toi nous sommes tués tous les jours, et regardés comme des brebis à égorger.
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23 Veille! pourquoi dors-tu, Seigneur? Réveille-toi! ne nous rejette pas à jamais!
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24 Pourquoi cacher ta face, oublier notre misère et notre oppression?
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25 Car jusqu'à la poussière notre âme est abattue, et notre corps à la terre est attaché.
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26 Lève-toi! à notre secours! et sauve-nous pour l'amour de ta grâce.
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
