Psaumes 37

1 De David. Ne t'irrite point à la vue des méchants, et n'envie point ceux qui font le mal!

Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

2 Car, comme l'herbe, ils sont bientôt tranchés, et, comme le vert gazon, ils sont vite flétris.

Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

3 Aie confiance en l'Éternel et fais le bien; demeure dans le pays et cultive la piété,

Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

4 et trouve en Dieu tes délices, et Il t'accordera ce que ton cœur demande.

silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

5 Décharge-toi sur l'Éternel du soin de ton sort, et te confie en lui! Il saura bien agir;

Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

6 et Il fera paraître ton droit comme une lumière, et ta justice comme la clarté de midi.

Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

7 En silence attends l'Éternel, et compte sur lui. Ne t'irrite point du sort de l'heureux, de l'homme qui vient à bout de ses méchants desseins.

Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

8 Calme ta colère, renonce à ton courroux; ne t'irrite point; ce ne serait que pour mal faire.

Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

9 Car les méchants seront exterminés, et ceux qui espèrent dans l'Éternel, posséderont le pays.

Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

10 Un instant encore, et le méchant n'est plus; tu remarques sa place, il n'est plus;

Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

11 et les opprimés sont maîtres du pays, et jouissent d'une abondante paix.

Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

12 Le méchant complote contre le juste, et grince contre lui les dents:

Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;

13 le Seigneur se rit de lui, car Il voit venir son jour.

mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 Les méchants ont tiré l'épée et bandé leur arc, pour faire tomber l'affligé et le pauvre, pour immoler les hommes droits;

Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.

15 leur épée perce leur propre cœur, et leur arc est brisé.

Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

16 Mieux vaut le peu du juste que l'abondance de mille impies.

Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.

17 Car les bras des impies seront brisés, mais l'Éternel soutient les justes.

Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

18 L'Éternel a connaissance des jours des justes, et leur héritage leur est à jamais assuré;

Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

19 ils ne seront point confus dans le temps malheureux, et aux jours de famine ils sont rassasiés.

Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

20 Car les méchants périssent, et les ennemis de l'Éternel, comme l'éclat des prairies, s'évanouissent, ils s'évanouissent comme une fumée.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

21 L'impie emprunte, et il ne rend pas; mais le juste est bienfaisant, et il donne;

Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

22 car ceux que bénit l'Éternel, possèdent le pays, et ceux qu'il maudit, sont exterminés.

Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

23 L'Éternel affermit les pas du juste, et Il prend plaisir à sa voie;

Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

24 s'il tombe, il n'est point renversé, car l'Éternel le soutient par la main.

Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

25 Je fus jeune, et je suis un vieillard, mais jamais je n'ai vu le juste abandonné, ni sa postérité mendiant son pain;

Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

26 toujours il donne, toujours il prête, et la bénédiction repose sur sa postérité.

Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

27 Fuis le mal, et fais le bien, et tu demeureras tranquille à jamais.

Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

28 Car l'Éternel aime la justice, et ne délaisse pas ses saints; toujours ils sont gardés, mais la race des impies est exterminée.

Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.

29 Les justes posséderont le pays, et l'habiteront à perpétuité.

Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

30 La bouche du juste exprime des pensées sages, et sa parole est le langage de la justice;

Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

31 il a dans le cœur la loi de son Dieu, sa marche n'est point incertaine.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

32 L'impie guette le juste, il cherche à lui donner la mort;

Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.

33 l'Éternel ne le laisse pas entre ses mains, et ne le condamne point, quand Il le juge.

Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

34 Espère dans l'Éternel, et tiens-toi dans ses voies, et Il te relèvera pour te faire héritier du pays. Tu seras témoin de la ruine des impies.

Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

35 J'ai vu l'impie formidable, se déployant comme l'arbre indigène qui verdit;

Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.

36 il a disparu, et voici, il n'était plus; je l'ai cherché, et il ne s'est plus trouvé.

Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

37 Observe le juste et considère l'homme droit; car le pacifique a une postérité;

Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

38 mais les méchants périssent en entier, et la race des impies est extirpée.

mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.

39 Et le secours arrive aux justes de par l'Éternel; Il est leur rempart au temps de la détresse,

Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

40 l'Éternel les assiste et les sauve, Il les sauve des impies, et les aide, parce qu'ils se confient en lui.

Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.