< Psaumes 139 >

1 Au maître chantre. Cantique de David. Éternel, tu me pénètres et me connais.
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
2 Tu sais quand je m'assieds et quand je me lève, de loin tu découvres ma pensée.
Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3 Tu me vois marcher et me reposer, et tu as connaissance de toutes mes voies.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4 Car la parole n'est pas encore sur ma langue, que déjà, Éternel, tu la connais tout entière.
Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5 Tu m'enserres par devant et par derrière, et tu tiens ta main sur moi.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6 Cette science est une merveille pour moi; elle est trop élevée, je ne puis la saisir.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7 Où irai-je loin de ton Esprit, et où fuirai-je loin de ta face?
Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8 Si je monte aux Cieux, tu y es; si je prends les Enfers pour ma couche, tu es là! (Sheol h7585)
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. (Sheol h7585)
9 Si, me soulevant sur les ailes de l'aurore, j'allais me loger au bout de la mer,
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 là aussi ta main me conduirait, et ta droite me saisirait.
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11 Et si je dis: Qu'autour de moi il n'y ait que ténèbres et que la clarté qui m'entoure se change en nuit!
Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12 les ténèbres mêmes ne seront pas sombres pour toi, et la nuit sera claire comme le jour, les ténèbres seront ce qu'est la lumière.
niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13 C'est toi en effet qui as formé mes reins, m'as tissé dans le sein maternel.
Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14 je te loue de la merveille de ma structure. Tes œuvres sont merveilleuses, et mon âme le reconnaît profondément.
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15 Mon corps n'était point caché à tes yeux, quand j'étais formé mystérieusement dans les entrailles de la terre, comme des fils qui s'entrelacent.
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16 Quand je n'étais qu'une matière informe, tes yeux me voyaient; et dans ton livre étaient marqués tous ensemble mes jours déjà déterminés, lorsque aucun d'eux n'existait.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17 Que tes pensées, ô Dieu, sont incompréhensibles pour moi! que la somme en est immense!
Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18 Veux-je les compter, les grains de sable sont moins nombreux; je m'éveille, et je suis encore avec toi.
Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
19 O Dieu, puisses-tu faire mourir l'impie! Hommes de sang, éloignez-vous de moi!
Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
20 Eux, qui parlent de toi en commettant le crime, disent ton nom pour mentir, ce sont tes ennemis.
Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi.
21 Ne haïrais-je pas, Éternel, ceux qui te haïssent, et n'aurais-je pas de l'horreur pour tes adversaires?
Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22 Je les hais d'une haine sans réserve; ils sont des ennemis pour moi!
Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
23 Sonde-moi, ô Dieu, et pénètre mon cœur; éprouve-moi, et connais mes pensées!
Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 Et vois si le chemin que je suis, est celui du crime, et conduis-moi sur la voie des anciens temps!
Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

< Psaumes 139 >