Proverbes 12
1 Qui aime la correction, aime la science; qui hait la réprimande, reste stupide.
Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
2 L'homme de bien obtient la faveur de l'Éternel; mais Il châtie l'homme d'intrigue.
Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
3 Point de stabilité pour l'homme dans l'impiété; mais la racine des justes n'est point vacillante.
Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
4 La femme forte est la couronne de son mari; mais celle qui est sa honte, est comme une carie dans ses os.
Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
5 Dans leurs plans les justes n'ont en vue que le droit; les moyens des impies, c'est la fraude.
Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
6 Ce dont parlent les impies, c'est de guetter des victimes; mais la bouche du juste les délivre.
Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
7 Une fois renversés les méchants cessent d'être; mais la maison des justes demeure.
Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 L'homme est estimé à proportion de son sens; et qui n'a pas le sens droit, tombe dans le mépris.
Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
9 Mieux vaut celui dont l'état est humble, et qui a un serviteur, que le glorieux qui manque de pain.
Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
10 Le juste connaît les besoins de son bétail; les entrailles des impies sont impitoyables.
Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
11 Celui qui cultive son champ, a du pain en abondance; mais celui qui recherche les fainéants, manque de sens.
Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
12 L'impie désire l'appui des méchants; la racine qu'ont les justes, leur donne [un appui].
Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
13 Les péchés de la langue couvrent un piège funeste; mais le juste échappe à l'angoisse.
Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
14 Par les fruits de sa bouche l'homme est rassasié de biens; et ce que fait sa main, est rendu à l'homme.
Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
15 La voie de l'insensé est droite à ses yeux; mais celui qui écoute un conseil, est sage.
Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
16 Le chagrin du méchant se montre au moment même; mais celui qui dissimule un affront, est prudent.
Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
17 Celui qu'anime la vérité, exprime ce qui est juste; et le témoin menteur, ce qui trompe.
Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
18 Il en est dont le babil est comme des coups d'épée; mais le parler du sage restaure.
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
19 La parole vraie subsiste éternellement; il n'y a qu'un instant pour le langage du mensonge.
Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
20 La fraude est dans le cœur de ceux qui machinent le mal; mais la joie est à ceux qui conseillent la paix.
Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
21 Les peines n'atteignent jamais le juste; mais les impies ont plénitude de maux.
Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
22 L'Éternel abhorre les lèvres qui mentent; mais ceux qui pratiquent la vérité, sont ses délices.
Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
23 L'homme prudent cache ce qu'il sait; mais le cœur des insensés proclame sa folie.
Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
24 La main des diligents commandera; mais la main lâche sera corvéable.
Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
25 Le chagrin qui est dans le cœur, l'abat; mais une bonne parole le réjouit.
Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
26 Le juste indique la voie à son prochain; mais la voie des impies les fourvoie.
Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
27 L'indolent ne chasse pas son gibier; le précieux trésor de l'homme, c'est la diligence.
Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
28 Sur le sentier de la justice il y a vie, et sur la bonne voie, immortalité.
Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
