< Job 9 >
2 Assurément je sais qu'il en est ainsi; et comment un mortel serait-il juste devant Dieu?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 s'il voulait contester avec Lui, il ne répondrait pas à une chose sur mille.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Pour l'intelligence, Il est sage, et pour la force, Il est puissant; qui pourrait Le braver, et rester sain et sauf?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Il déplace soudain les montagnes qu'il bouleverse dans sa colère;
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Il ébranle la terre sur sa base, et ses colonnes tremblent;
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Il commande au soleil de ne point se lever, et Il met un sceau sur les étoiles;
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Il incline les cieux à Lui seul, et s'avance sur les sommités des flots;
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Il fit l'Ourse, Orion, les Pléiades, et les retraites lointaines du Midi,
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Il fait des choses grandes, qu'on ne peut sonder, et des merveilles qu'on ne peut compter.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Voici, Il m'assaille, et je ne le vois pas, Il attaque, et je ne l'aperçois pas.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Voici, Il emporte: qui le fera revenir? Qui lui dira: Que fais-tu?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Dieu ne calme pas son courroux; sous lui plient les appuis de l'orgueil;
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 et je pourrais lui répondre, et choisir les paroles à lui dire!
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Eussé-je raison, je ne répondrais pas, de mon Juge j'invoquerais la clémence.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Quand Il répondrait à mon appel, je ne croirais pas qu'il ait ouï ma voix;
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 car Il m'assaille par la tempête, et Il multiplie mes plaies sans motif;
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Il ne me laisse pas reprendre haleine, car Il me rassasie d'amertumes.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 En appelle-t-on à la vigueur du fort: « Me voici! » [dit-Il] au droit: « Qui M'assignera? »
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Eussé-je raison, ma bouche devrait me condamner; fussé-je innocent, Il me trouverait pervers.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Je suis innocent, et ne fais nul cas de la vie. je dédaigne de vivre.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 C'est tout un! Aussi dis-je: Il détruit innocent et coupable.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Quand sa verge donne soudain la mort, Il se rit de l'épreuve de l'innocent:
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 la terre est livrée aux mains de l'impie, Il ôte la vue aux yeux de ses juges. Si ce n'est pas lui, qui est-ce donc?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Mes jours s'en vont plus rapides que le coureur, ils fuient sans voir le bonheur,
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 ils passent comme des nacelles de roseau, comme l'aigle qui fond sur sa proie.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Si je dis: Je veux oublier ma plainte, quitter mon air triste, redevenir serein;
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 je m'épouvante de tous mes maux, je sais que Tu ne m'absoudras pas.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Je dois être coupable; pourquoi prendre une peine inutile?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Quand je me laverais dans l'eau de neige, quand avec la lessive je rendrais mes mains nettes,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 même alors tu me plongerais dans la fosse, et mes habits mêmes me trouveraient repoussant.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Car Il n'est pas homme comme moi, pour que je réplique, pour que nous paraissions en jugement ensemble.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Entre nous il n'y a point d'arbitre qui interpose sa main entre nous.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Qu'il éloigne de moi sa verge, et que ses terreurs ne m'effraient plus!
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 alors je parlerai, et serai sans crainte: car ainsi, je ne suis pas à moi-même.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.