Job 6
1 Et Job reprit et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Ah! qu'on pèse, qu'on pèse mon tourment! et qu'on mette mon malheur dans la balance aussi!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 car sur le sable des mers il l'emporte en grandeur: de là mes paroles outrées!
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 Car je porte sur moi les flèches du Tout-puissant, de leur poison mon cœur est abreuvé; les terreurs de Dieu m'ont cerné.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 L'onagre brait-il auprès de la verdure? Le taureau mugit-il auprès de son fourrage?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Mange-t-on ce qui est insipide, sans sel? Le blanc de l'œuf a-t-il une saveur?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 Mon âme refuse d'y toucher, et c'est comme une pourriture qui infecte mon pain.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 O, si mon vœu pouvait s'accomplir, et si Dieu remplissait mon souhait!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 S'il plaisait à Dieu de m'écraser, d'étendre sa main, et de me retrancher!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Ainsi j'aurais encore une consolation, et une joie dans les maux qu'il ne m'épargne pas, car je n'ai point renié la parole du Dieu Saint.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 Qu'est-ce que ma force pour attendre? et qu'est-ce que ma fin, pour patienter?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Ma force est-elle la force de la pierre? mon corps est-il d'airain?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Par moi-même ne suis-je pas sans ressources, et le secours n'est-il pas refoulé loin de moi?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 A l'affligé son ami doit de l'affection, sinon il dépouille la crainte du Tout-puissant.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 Mes frères sont perfides comme le torrent, comme les eaux des ravins, qui tarissent,
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 que troublent les glaces, où s'enfonce la neige,
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 qui, au temps de leur baisse, se dissipent, et, quand vient la chaleur, leur lit se trouve à sec.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Les caravanes s'écartent de leur route, s'avancent dans le désert, et périssent;
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 là portent leurs regards les caravanes de Théma, là les voyageurs de Séba placent leur espérance;
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 ils ont honte d'avoir eu confiance, ils y arrivent, et sont confus.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 De même vous n'êtes rien, vous voyez la terreur, et tremblez.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Est-ce que j'ai dit: Donnez-moi! et avec vos biens, gagnez-moi la faveur!
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 et tirez-moi de la main de l'ennemi, et de la main des furieux rachetez-moi?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Instruisez-moi! je veux me taire, et faites-moi sentir en quoi j'ai failli!
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 Quelle force dans le langage de la vérité! mais que démontrent vos remontrances?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Est-ce des discours que vous pensez à reprendre? mais on livre au vent les propos du désespoir.
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Oui, sur l'orphelin vous jetez le filet, et vous creusez la fosse devant votre ami.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Mais ici, veuillez me regarder! et vos yeux vous diront si je suis un menteur.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Revenez donc! qu'il n'y ait pas injustice! revenez! j'ai encore raison sur ce point.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 L'injustice est-elle sur ma langue, et mon palais ne distingue-t-il pas ce qui est mauvais?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
