Job 31

1 J'avais fait un pacte avec mes yeux… Comment les eussé-je arrêtés sur une vierge?

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

2 Et quel sort d'en haut Dieu m'eût-il envoyé, et quel lot le Tout-puissant, des lieux suprêmes?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

3 La ruine n'est-elle pas pour le criminel, et le malheur pour ceux qui font le mal?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

4 Ne découvre-t-Il pas mes voies, et ne compte-t-Il pas tous mes pas?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

5 Ai-je eu commerce avec le mensonge, et mon pied fut-il prompt à supplanter?

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

6 Que Dieu me pèse à la juste balance, et Il reconnaîtra mon innocence!

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

7 Mes pas ont-ils dévié de la voie, et mon cœur suivit-il l'attrait de mes yeux? Une seule tache est-elle empreinte sur ma main?

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

8 Alors, que je sème, et qu'un autre moissonne, et que mes rejetons soient extirpés!

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

9 Mon cœur pour une femme s'est-il laissé séduire? ai-je été aux aguets à la porte de mon prochain?

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

10 Alors, que ma femme tourne la meule pour un autre, et que d'autres abusent d'elle!

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

11 Car c'est là un crime, un forfait que les juges doivent punir;

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

12 oui, c'est un feu qui consume, à détruire, et aurait dans sa racine ruiné tout mon avoir.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

13 Ai-je méprisé les droits de mon esclave, et de ma servante, quand ils n'étaient pas d'accord avec moi?

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

14 Mais que ferais-je, si Dieu se levait? et, s'il me châtiait, que lui répliquerais-je?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

15 Dans le sein maternel, Celui qui me forma, ne le forma-t-Il pas aussi? et ne nous prépara-t-Il pas dans le sein d'une mère?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

16 Ai-je rebuté le vœu du pauvre, et fait languir les yeux de la veuve?

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

17 Ai-je mangé mon pain seul, et l'orphelin n'y eut-il point de part?

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

18 Non, dès ma jeunesse, j'élevai l'un en père, et dès ma naissance je fus le guide de l'autre.

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

19 Ai-je pu voir l'indigent non vêtu, et le pauvre non couvert?

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

20 Leurs reins ne me bénissaient-ils pas, et la toison de mes agneaux ne les réchauffait-elle pas?

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

21 Ma main a-t-elle menacé l'orphelin, parce que je me voyais soutenu à la Porte?

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

22 Alors, que mon épaule se détache de ma nuque, et que mon bras brisé sorte de son emboîture!

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

23 Mais les vengeances de Dieu sont ma terreur, et devant Sa majesté je deviens impuissant.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

24 Ai-je pris l'or pour mon appui, et ai-je dit au métal: En toi je me confie?

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

25 Me suis-je applaudi de la grandeur de mes biens, et des grands gains obtenus par mes mains?

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

26 Ai-je regardé la lumière, quand elle resplendit, et la lune, quand magnifique elle s'avance?

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

27 Et mon cœur en secret s'est-il laissé séduire, jusqu'à confier à ma main les baisers de ma bouche?

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

28 Cela aussi serait un crime que les juges doivent punir, parce que j'aurais menti au Dieu suprême.

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

29 Étais-je joyeux de la ruine de mon ennemi, transporté de le voir atteint par les revers?

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

30 Mais je ne permettais pas à ma langue de pécher en demandant sa mort dans une imprécation.

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

31 Les gens de ma tente ne disaient-ils pas: Montrez-nous qui ne fut pas rassasié à sa table?

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

32 L'étranger ne passait pas la nuit dehors, et j'ouvrais ma porte au voyageur.

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

33 A l'exemple des hommes ai-je dissimulé mes fautes, enfouissant dans mon sein mes égarements,

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

34 parce que je redoutais le peuple assemblé, et que le mépris des tribus me faisait peur à m'ôter la parole, et à m'empêcher de passer ma porte?

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

35 Ah! s'il voulait m'écouter et me dire: Voici ma signature! Si le Tout-puissant voulait répliquer! si j'avais le grief écrit par ma partie!

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

36 Oui, je le porterais sur mon épaule, je le ceindrais comme un diadème,

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

37 j'avouerais chacun de mes pas, comme un prince je L'aborderais. –

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

38 Mon champ réclame-t-il contre moi, et ses sillons en même temps portent-ils plainte?

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

39 En ai-je mangé le produit, sans l'avoir payé, et ai-je arraché des soupirs à son maître?

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

40 Alors, que la ronce germe au lieu du froment, et l'herbe gourmande à la place de l'orge! Fin des discours de Job.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.