Job 21
1 Et Job répondit et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Ecoutez, écoutez mon discours, et donnez-moi cette consolation-là!
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Souffrez que je parle, et, quand j'aurai parlé, tu pourras te moquer!
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Est-ce à l'homme qu'en veut ma plainte? Et pourquoi la patience ne m'échapperait-elle pas?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Tournez les yeux vers moi, et vous serez stupéfaits, et vous mettrez la main sur la bouche!
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Quand j'y pense, je me trouble, et ma chair frissonne.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Pourquoi les impies vivent-ils, avancent-ils en âge, accroissent-ils leurs moyens?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Devant eux, autour d'eux, leur race s'affermit, et leurs rejetons réjouissent leurs regards.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Leurs maisons sont en paix, à l'abri de la crainte, et la verge de Dieu ne passe point sur eux.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Leur taureau saillit, et n'est point impuissant, leur génisse vêle, et n'avorte point.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Ils promènent leur famille qui égale un troupeau, et leurs enfants s'ébattent.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Ils chantent au son des cymbales et du luth, et s'égaient au bruit de la cornemuse.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
13 Ils emploient leurs jours à jouir, et la descente aux Enfers est pour eux l'affaire d'un instant. (Sheol h7585)
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 Cependant ils disent à Dieu: « Retire-toi de nous! et pour la science de tes voies nous n'avons aucun goût.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Qu'est-ce que le Tout-puissant, pour que nous le servions? et que gagnerions-nous à le prier? »
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Voici, n'ont-ils pas leur bonheur en leurs mains? (Loin de moi les principes des impies!)
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Combien de fois arrive-t-il que la lampe des impies s'éteigne, et que leur ruine fonde sur eux; que Dieu leur distribue leurs lots dans sa colère;
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 qu'ils soient comme le chaume au souffle du vent, ou comme la balle qu'enlève l'ouragan?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 C'est à ses fils que Dieu réserve la misère! C'est lui que Dieu devrait punir, afin qu'il en pâtit;
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 c'est lui qui de ses yeux devrait contempler sa chute, et être abreuvé du courroux du Tout-puissant!
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Car, que lui fait sa maison après lui, quand le terme de ses jours est échu?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Est-ce à Dieu qu'on veut révéler la science, à lui qui juge les Intelligences célestes?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 L'un meurt au sein même du bien-être, dans une sécurité et une paix complète;
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 ses bergeries sont remplies de lait, et la moelle de ses os est toujours rafraîchie.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 Et l'autre meurt, l'amertume dans l'âme, et il n'a point goûté le bonheur.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Ensemble ils sont gisants dans la poudre, et les vers les recouvrent.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Voici, je sais quelles sont vos pensées, et les jugements qu'à tort vous portez sur moi!
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Car vous dites: « Où est la maison de l'homme puissant, et la tente où habitaient les impies? »
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 N'avez-vous pas interrogé les voyageurs? et ne vous rendrez-vous pas aux preuves qu'ils rapportent?
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 C'est qu'au jour de la ruine, l'impie est préservé, et qu'au jour des vengeances, il est conduit en lieu sûr.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Qui est-ce qui lui reproche en face sa conduite, et qui est-ce qui lui rend ce qu'il a fait?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Il est porté au tombeau, et il veille encore sur le tertre.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 La terre de la vallée pèse doucement sur lui; après lui tous les hommes vont à la file, et ses devanciers sont innombrables.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Comment pouvez-vous donc m'offrir des consolations si vaines? De vos réponses, ce qui reste, c'est la perfidie.
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
