Job 16
1 Et Job répondit et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Je n'ai que trop entendu de pareils discours; vous êtes tous des consolateurs fâcheux!
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Mettra-t-on fin à ces propos en l'air? Ou pourquoi cette aigreur dans tes réponses?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 Moi aussi, je pourrais parler comme vous, si seulement vous étiez à ma place! Je pourrais contre vous assembler des paroles, et faire sur vous des hochements de tête;
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 je pourrais vous fortifier de la bouche, et remuer les lèvres pour calmer votre peine.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 [Mais!.] parler, ne calmera pas ma peine, et me taire, ne l'éloignera pas de moi.
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Oui, déjà Il m'a tout épuisé, et Il a désolé toute ma maison.
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 Tu m'as réduit à un état qui dépose contre moi; mon aspect s'élève pour me calomnier, et m'accuser en face.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Sa colère me déchire et me poursuit, Il grince les dents contre moi, mon ennemi, Il lance sur moi des regards acérés.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 Ils ouvrent contre moi une large bouche, et frappent mes joues de coups outrageants; ensemble ils se liguent contre moi.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Dieu me livre à la merci du méchant, et Il me jette aux mains des impies.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 Je vivais tranquille, et Il m'a brisé, et, me saisissant au col, Il m'a mené battant, et m'a dès-lors pris pour son point de mire;
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 de toutes parts sur moi ses traits fondirent, Il me perça les reins sans pitié, et fit couler ma bile sur la terre;
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Il m'enfonça, faisant brèche sur brèche, et me donna l'assaut, comme un guerrier.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 Je cousis un cilice à ma peau, et je plongeai mon front dans la poudre.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 Mon visage est tout rougi de pleurs, et la nuit de la mort couvre mes paupières:
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 cependant ma main ne retient rien d'injuste, et ma prière est pure.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 Terre, ne recouvre pas mon sang! et qu'aucun de tes lieux n'arrête mes cris!…
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Encore à présent, voici, j'ai dans les Cieux mon témoin, et mon avocat dans les lieux très-hauts.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 En mes amis je trouve des moqueurs; c'est vers Dieu que se tournent mes yeux en pleurs,
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 afin qu'il prononce pour l'homme contre Dieu, et pour l'enfant de l'homme contre ses amis.
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 Mes quelques années avancent, et je vais franchir un chemin, par lequel je ne reviendrai pas.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
