Ézéchiel 24

1 La neuvième année, le dixième mois, le dixième jour du mois, la parole de l'Éternel me fut adressée en ces mots:

Ja Herran sana tapahtui minulle, yhdeksäntenä vuonna, kymmenentenä päivänä kymmenennestä kuusta, ja sanoi:

2 Fils de l'homme, note le nom de ce jour, de ce jour-ci! Le roi de Babel s'avance sur Jérusalem en ce jour même.

Sinä, ihmisen poika, kirjoita sinulles tämän päivän nimi, juuri tämä päivä; sillä Babelin kuningas on juuri tänäpäivänä Jerusalemia vastaan hankinnut.

3 Et propose à la race rebelle une parabole et dis-leur: Ainsi parle le Seigneur, l'Éternel: Place, place la chaudière et verses-y aussi de l'eau;

Ja pane tottelemattoman kansan eteen vertaus, ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: pane pata ja valmista, ja pane siihen vettä.

4 réunis et mets-y ses morceaux, toute espèce de bons morceaux, les cuisses et les épaules; remplis-la des meilleurs os.

Pane kappaleet siihen kokoon, kaikki ne parhaat kappaleet, reisi ja lapa; ja täytä se parhailla luukappaleilla.

5 Prends l'élite du troupeau, et aussi une pile de bois à proportion de ses os, et mets-la dessous; fais-la bouillir, de sorte que les os y cuisent aussi.

Ota paras laumasta, ja tee valkia alle luukappaleita keittääkses; ja anna vahvasti kiehua, ja luukappaleet hyviä kypsyä.

6 C'est pourquoi ainsi parle le Seigneur, l'Éternel: Malheur à la ville meurtrière, chaudière rouillée, dont la rouille ne se détache pas! Tires-en morceau après morceau, et qu'on ne les choisisse pas au sort!

Sentähden näin sanoo Herra, Herra: voi murhakaupunkia! joka senkaltainen pata on, jossa ruoste riippuu kiinni, niin ettei sen ruoste tahdo eritä. Ota kappale kappaleen jälkeen siitä ulos, sillä ei tarvita siitä arpaa heittää.

7 Car c'est chez elle qu'elle a versé le sang: elle l'a versé sur le roc nu, et ne l'a point répandu sur la terre, où on aurait pu le couvrir de poussière.

Sillä hänen verensä on siellä, joka paljaalle kalliolle pantu on, ja ei maan päälle vuodatettu, että se mullalla peitettäisiin.

8 C'est afin d'exciter ma colère et pour tirer vengeance que j'ai permis qu'elle répandît le sang sur le roc nu, pour qu'il ne pût être couvert.

Ja minä olen myös sentähden heidän antanut sen veren paljaalle kalliolle vuodattaa, ettei se peitettäisi, että viha tulis heidän päällensä, ja heille kostettaisiin.

9 Aussi ainsi parle le Seigneur, l'Éternel: Malheur à la ville meurtrière! Moi aussi j'élèverai une pile de bois.

Sentähden sanoo Herra, Herra näin: voi murhakaupunkia! jonka minä suureksi valkiaksi teen.

10 Entasse le bois, allume le feu, cuis les viandes, et mets-y l'assaisonnement, et que les os soient brûlés!

Kanna vaivoin paljo puita, sytytä tuli, että liha kypsäksi tulis, ja pane hyvin yrttejä sen päälle, että luukappaleet palaisivat.

11 Et place-la vide sur les charbons, afin que son airain s'échauffe et devienne brûlant, et que sa souillure y fonde, et que sa rouille soit consumée.

Pane myös pata tyhjänä hiilille, että se kuumaksi tulis, ja sen vaski palais, jos sen saastaisuus sulais, ja sen ruoste läksis.

12 Je m'y fatigue et m'y peine, mais son épaisse rouille ne s'en détache pas, la rouille résiste au feu.

Vaan ruoste, ehkä se kuinka kovin poltetaan, ei tahdo lähteä, sillä se on aivan kovin ruostunut, se pitää tulessa sulattaman.

13 Dans ta souillure il y a du crime, parce que je voulais te purifier, et que tu ne devins pas pure. Tu ne seras plus purifiée de la souillure, que je n'aie assouvi ma colère sur toi.

Sinun saastaisuutes on sula ilkeys, että vaikka minä sinua mielelläni puhdistaisin, et kuitenkaan sinä tahdo itsiäs puhdistaa antaa; sinun saastaisuudestas et sinä tästedes enää taida puhdistettaa, siihenasti että minun hirmuisuuteni sinussa sammunut on.

14 Moi l'Éternel, je l'ai dit: le temps en vient, et je l'exécuterai; je ne veux ni m'en désister, ni avoir pitié ou repentir. On te jugera selon ta conduite et tes forfaits, dit le Seigneur, l'Éternel.

Minä Herra olen sen puhunut; se pitää tuleman, minä tahdon tehdä, ja en viivyttää, en minä tahdo armahtaa, enkä kadu; vaan heidän pitää sinun tuomitseman, niinkuin sinä elänyt ja tehnyt olet, sanoo Herra, Herra.

15 Et la parole de l'Éternel me-fut adressée en ces mots:

Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

16 Fils de l'homme, voici, je vais t'enlever par un coup le délice de tes yeux, et tu ne gémiras ni ne pleureras, et que les larmes ne te viennent pas aux yeux.

Sinä ihmisen poika, katso, minä tahdon sinulta silmäis himon ottaa pois rangaistuksen kautta; mutta ei sinun pidä valittaman, eikä itkemän, eikä kyyneleitä vuodattaman.

17 Soupire en silence, ne prends pas le deuil des morts, attache ta tiare à ta tête, et mets tes souliers à tes pieds, ne te voile pas la barbe et ne mange pas le pain de condoléance.

Salaa sinä mahdat huoata, mutta kuolleen valitusta ei sinun pidä pitämän, vaan sinun pitää kaunistukses paneman päälles, ja kengät jalkaas kenkimän; ei sinun pidä suutas peittämän, eikä murheellisten leipää syömän.

18 Et comme j'avais parlé au peuple le matin, ma femme mourut le soir; et le matin j'exécutai l'ordre que j'avais reçu.

Ja kuin minä huomeneltain varhain kansalle puhuin, kuoli minulta ehtoona minun emäntäni. Ja minä tein toisena huomenna, kuin minulle käsketty oli.

19 Alors le peuple me dit: Ne nous expliqueras-tu point quel sens a pour nous ce que tu fais là?

Ja kansa sanoi minulle: etkös siis ilmoita meille, mitä tämä meille ennustaa, minkä sinä teet?

20 Et je leur dis: La parole de l'Éternel m'a été adressée en ces mots:

Ja minä sanoin heille: Herra on minun kanssani puhunut ja sanonut:

21 Dis à la maison d'Israël: Ainsi parle le Seigneur, l Éternel: Voici, je vais profaner mon sanctuaire, votre orgueil et votre assurance, le délice de vos yeux et l'amour de vos âmes; et vos fils et vos filles que vous avez laissés, périront par l'épée.

Sano Israelin huoneelle, että Herra näin sanoo: katso, minä tahdon minun pyhäni, teidän korkeimman lohdutuksenne, teidän silmäinne himon ja teidän sydämenne toivon saastuttaa; ja teidän poikanne ja tyttärenne, jotka teidän hylkäämän pitää, lankeevat miekan kautta.

22 Et vous ferez comme je viens de faire: vous ne vous voilerez point la barbe, ne mangerez point le pain de condoléance,

Ja teidän täytyy tehdä, niinkuin minä tehnyt olen: teidän suutanne ei teidän pidä peittämän, eikä murheellisen leipää syömän.

23 et vous aurez vos tiares à vos têtes, et vos souliers à vos pieds; vous ne gémirez ni ne pleurerez, mais vous dépérirez par l'effet de vos crimes et vous soupirerez vis-à-vis l'un de l'autre. Et ainsi Ézéchiel sera pour vous un signe prophétique;

Vaan pitää teidän kaunistuksenne teidän päähänne paneman, ja kenkimän itsenne; ei teidän pidä valittaman eikä itkemän, vaan teidän synnissänne nääntymän, ja keskenänne toinen toisenne kanssa huokaileman.

24 tout ce qu'il a fait, vous le ferez, quand le temps sera venu, et vous saurez que je suis le Seigneur, l'Éternel.

Ja pitää niin Hesekiel teillle ihmeeksi oleman, että teidän tekemän pitää kaiken sen jälkeen, minkä hän tehnyt on; että kuin se tulee, te ymmärtäisitte, että minä Herra, Herra olen.

25 Pour toi, fils de l'homme, le jour où je leur ôterai ce qui fait leur assurance, leur joie et leur gloire, le délice de leurs yeux, et l'affection de leurs âmes, leurs fils et leurs filles,

Ja sinä, ihmisen poika, silloin kuin minä heiltä olen ottava pois heidän voimansa ja lohdutuksensa, heidän silmäinsä himon ja heidän sydämensä toivon, heidän poikansa ja tyttärensä;

26 ce jour-là même un homme qui s'échappera, viendra faire entendre cela à tes oreilles.

Silloin pitää yksi, joka päässyt on, tuleman sinun tykös, ja sinulle ilmoittaman.

27 En ce jour-là même, ta bouche s'ouvrira de concert avec cet homme échappé, et tu parleras et ne seras plus muet. Et tu seras pour eux un signe prophétique, et ils sauront que je suis l'Éternel.

Silloin pitää sinun suus avattaman, ja sen joka päässyt on, että sinun puhuman pitää, ja ei enää vaikeneman. Ja sinun pitää heille ihmeeksi oleman, että he ymmärtäisivät minun olevan Herran.