Psaumes 78
1 Maskil (cantique) d'Asaph. Écoute ma loi, ô mon peuple! Prêtez l'oreille aux paroles de ma bouche.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 J'ouvrirai ma bouche pour prononcer des discours sententieux; je publierai les secrets des temps anciens,
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 Que nous avons entendus et connus, et que nos pères nous ont racontés.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 Nous ne les cacherons point à leurs enfants; nous raconterons à la race future les louanges de l'Éternel, et sa force, et les merveilles qu'il a faites.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Il établit un témoignage en Jacob; il mit en Israël une loi, qu'il ordonna à nos pères de faire connaître à leurs enfants;
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 Afin que la génération suivante, les enfants à venir, la connussent, et qu'en grandissant ils la racontassent à leurs enfants;
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 Qu'ils missent en Dieu leur confiance, qu'ils n'oubliassent pas les œuvres de Dieu, et qu'ils gardassent ses commandements;
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 Et qu'ils ne fussent pas, comme leurs pères, une génération rebelle et indocile, génération qui ne disposa point son cœur, et dont l'esprit ne fut pas fidèle à Dieu.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 Les fils d'Éphraïm, armés et tirant de l'arc, ont tourné le dos au jour du combat.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 Ils n'ont point gardé l'alliance de Dieu, et n'ont pas voulu marcher dans sa loi.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 Ils ont mis en oubli ses exploits, et ses merveilles qu'il leur avait fait voir.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Il fit des prodiges devant leurs pères, au pays d'Égypte, aux champs de Tsoan.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 Il fendit la mer et les fit passer; il dressa les eaux comme en un monceau;
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 Et il les conduisit, le jour par la nuée, et toute la nuit par la clarté du feu.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 Il fendit les rochers au désert, et les abreuva comme à flots abondants.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 De la pierre il fit sortir des ruisseaux; il fit descendre les eaux comme des rivières.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 Mais ils continuèrent à pécher contre lui, se rebellant contre le Très-Haut dans le désert.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 Ils tentèrent Dieu dans leur cœur, demandant des mets selon leur désir.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 Ils parlèrent contre Dieu et dirent: Dieu pourrait-il dresser une table au désert?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Voici, il a frappé la roche, et des eaux ont coulé, et des torrents se sont répandus: pourra-t-il bien donner du pain, préparer de la chair à son peuple?
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 Aussi l'Éternel l'entendit et s'indigna; un feu s'alluma contre Jacob, et la colère s'éleva contre Israël;
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 Parce qu'ils n'avaient pas cru en Dieu, et ne s'étaient pas confiés en son salut.
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Alors il commanda aux nuées en haut, et ouvrit les portes des cieux.
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 Il fit pleuvoir sur eux la manne pour nourriture, et leur donna le froment des cieux.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Chacun mangea le pain des puissants; il leur envoya des vivres à souhait.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 Il fit lever le vent d'orient dans les cieux, et amena par sa force le vent du midi.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 Il fit pleuvoir sur eux de la chair comme de la poussière, et des oiseaux ailés, comme le sable des mers.
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 Il les fit tomber au milieu de leur camp, et tout autour de leurs tentes.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 Ils mangèrent et furent abondamment repus; il leur accorda ce qu'ils désiraient.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 Ils n'en avaient pas perdu l'envie, les mets étaient encore dans leur bouche,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 Que la colère de Dieu monta contre eux, qu'il tua leurs hommes forts, et abattit l'élite d'Israël.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 Et pourtant ils péchèrent encore, et ne crurent point à ses merveilles.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Il consuma leurs jours par un souffle, et leurs années par un effroi soudain.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 Quand il les tuait, ils s'enquéraient de lui, et se remettaient à chercher Dieu.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 Ils se souvenaient que Dieu était leur rocher, et le Dieu Très-Haut leur rédempteur.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 Mais ils faisaient beau semblant de leur bouche, et de leur langue ils lui mentaient.
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 Leur cœur n'était pas droit envers lui, et ils n'étaient pas fidèles à son alliance.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 Mais lui, miséricordieux, pardonnait le crime et ne les détruisait pas; souvent il revint de sa colère, et n'éveilla pas toute sa fureur.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 Et il se souvint qu'ils n'étaient que chair, un vent qui passe et ne revient pas.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 Que de fois ils se rebellèrent contre lui au désert, et le contristèrent dans la solitude!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Ils recommencèrent à tenter Dieu et à provoquer le Saint d'Israël;
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 Ils ne se souvinrent plus de sa main, du jour où il les délivra de l'oppresseur,
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 Lorsqu'il manifesta ses prodiges en Égypte, et ses miracles dans les champs de Tsoan;
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 Qu'il changea leurs fleuves en sang, et ils n'en burent plus les ondes;
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 Qu'il envoya contre eux des insectes pour les dévorer et des grenouilles pour les infester;
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 Qu'il livra leur récolte aux vermisseaux, et leur travail aux sauterelles;
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 Qu'il tua leurs vignes par la grêle, et leurs sycomores par les frimas;
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 Qu'il livra leur bétail à la grêle, et leurs troupeaux à la foudre;
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 Qu'il envoya contre eux l'ardeur de son courroux, l'indignation, la colère, la détresse, déchaînant les messagers de malheur.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 Il donna carrière à sa colère, et ne préserva point leur âme de la mort; il livra leur vie à la mortalité.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 Il frappa dans l'Égypte tous les premiers-nés, les prémices de la force dans les tentes de Cham.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 Il fit partir son peuple comme des brebis, et les conduisit par le désert comme un troupeau.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 Il les mena en sûreté et sans crainte; mais la mer couvrit leurs ennemis.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 Il les fit parvenir dans ses frontières saintes, à la montagne que sa droite a conquise.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 Il chassa devant eux des nations; il les leur fit échoir en portions d'héritage, et logea les tribus d'Israël dans leurs tentes.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Mais ils tentèrent et irritèrent le Dieu Très-Haut, et ne gardèrent point ses témoignages.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 Ils reculèrent et furent infidèles comme leurs pères; ils tournèrent comme un arc qui trompe.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 Ils le provoquèrent par leurs hauts lieux, et l'émurent à jalousie par leurs idoles.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 Dieu l'entendit et s'indigna; il prit Israël en aversion.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 Il abandonna la demeure de Silo, la tente qu'il avait dressée parmi les hommes.
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 Il livra sa gloire à la captivité, et sa majesté aux mains de l'ennemi.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 Il abandonna son peuple à l'épée, et s'indigna contre son héritage.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 Le feu dévora ses jeunes hommes, et ses vierges ne furent point chantées.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Ses sacrificateurs tombèrent par l'épée, et ses veuves ne pleurèrent pas.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Alors le Seigneur s'éveilla comme un homme qui dort, comme un guerrier à qui le vin fait jeter des cris.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 Il refoula ses adversaires; il les chargea d'un opprobre éternel.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 Mais il rejeta la tente de Joseph, et ne choisit pas la tribu d'Éphraïm.
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 Il choisit la tribu de Juda, la montagne de Sion qu'il aime.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 Il bâtit son sanctuaire comme les lieux très hauts, comme la terre qu'il a fondée pour toujours.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 Il choisit David son serviteur, et le prit des parcs des brebis.
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 Il l'amena d'auprès de celles qui allaitent, pour paître Jacob, son peuple, et Israël, son héritage.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 Alors David les fit paître suivant l'intégrité de son cœur, et les conduisit par la sagesse de ses mains.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
