Psaumes 137

1 Nous nous sommes assis près des fleuves de Babylone, et là, nous avons pleuré, nous souvenant de Sion.

Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

2 Nous avons suspendu nos harpes aux saules de la contrée.

Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

3 Là, ceux qui nous avaient emmenés captifs nous demandaient des chants joyeux: Chantez-nous quelque chose des cantiques de Sion.

Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

4 Comment chanterions-nous les cantiques de l'Éternel, dans une terre étrangère?

Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

5 Si je t'oublie, Jérusalem, que ma droite s'oublie elle-même!

Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

6 Que ma langue s'attache à mon palais, si je ne me souviens de toi, si je ne fais de Jérusalem le principal sujet de ma joie!

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

7 Éternel, souviens-toi des enfants d'Édom, qui, dans la journée de Jérusalem, disaient: Rasez, rasez jusqu'à ses fondements!

Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

8 Fille de Babel, la dévastée, heureux qui te rendra ce que tu nous as fait!

Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

9 Heureux qui saisira tes enfants, et les écrasera contre le rocher!

Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.