Psaumes 109
1 Au maître-chantre. Psaume de David.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 O Dieu de ma louange, ne te tais point! Car la bouche du méchant et la bouche du perfide se sont ouvertes contre moi; ils me parlent avec une langue menteuse.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 Ils m'environnent de paroles de haine; ils me font la guerre sans cause.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 En retour de mon amour, ils se font mes adversaires; moi, je ne fais que prier.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 Ils m'ont rendu le mal pour le bien, et la haine pour mon amour.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Établis sur lui un méchant, et qu'un adversaire se tienne à sa droite!
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 Quand on le jugera, qu'il soit déclaré coupable, et que sa prière lui soit imputée à péché!
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 Que ses jours soient peu nombreux; qu'un autre prenne sa charge!
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 Que ses fils soient orphelins, et sa femme veuve!
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 Que ses fils soient errants et mendiants; qu'ils aillent quêter loin de leurs masures!
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 Que le créancier jette le filet sur ce qu'il a; que les étrangers pillent son travail!
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 Qu'il n'y ait personne qui lui continue sa bonté; que nul n'ait pitié de ses orphelins!
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 Que sa postérité soit retranchée; que dans la génération à venir leur nom soit effacé!
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 Que l'iniquité de ses pères revienne en mémoire devant l'Éternel, et que le péché de sa mère ne soit point effacé;
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 Qu'ils soient toujours devant l'Éternel, et qu'il retranche leur mémoire de la terre;
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 Parce qu'il ne s'est pas souvenu d'user de bonté, qu'il a persécuté l'affligé, le pauvre, l'homme au cœur brisé, pour le faire mourir!
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 Il a aimé la malédiction, elle viendra sur lui; il n'a point pris plaisir à la bénédiction, elle s'éloignera de lui.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 Il sera enveloppé de malédiction comme d'un manteau; elle pénétrera dans son corps comme de l'eau, et dans ses os comme de l'huile.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Elle sera comme l'habit dont il se couvre, comme la ceinture dont il est toujours ceint.
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 Tel sera, de la part de l'Éternel, le salaire de mes adversaires, et de ceux qui disent du mal contre moi.
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 Mais toi, Éternel mon Dieu, agis en ma faveur, à cause de ton nom; selon la grandeur de ta bonté, délivre-moi!
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 Car je suis affligé et misérable, et mon cœur est blessé au-dedans de moi.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 Je m'en vais comme l'ombre quand elle décline; je suis chassé comme la sauterelle.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 Mes genoux chancellent par le jeûne; ma chair a perdu son embonpoint.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 Je suis pour eux un sujet d'opprobre; en me voyant, ils hochent la tête.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Sois-moi en aide, Éternel mon Dieu!
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 Sauve-moi selon ta bonté, afin qu'ils sachent que c'est ta main, que c'est toi, Éternel, qui l'as fait.
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 Ils maudiront, toi tu béniras; ils s'élèvent, mais ils rougiront, et ton serviteur se réjouira.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 Que mes adversaires soient revêtus de confusion, et couverts de leur honte comme d'un manteau!
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 Ma bouche louera hautement l'Éternel; je le célébrerai au milieu de la multitude.
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 Car il se tient à la droite du pauvre, pour le sauver de ceux qui condamnent son âme.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
