Psaumes 104
1 Mon âme, bénis l'Éternel! Éternel, mon Dieu, tu es merveilleusement grand; tu es revêtu de splendeur et de majesté.
Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 Il s'enveloppe de lumière comme d'un vêtement; il étend les cieux comme une tenture.
Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 Il construit sa haute demeure avec les eaux; il fait des nuées son char; il se promène sur les ailes du vent.
sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 Il fait des vents ses messagers, des flammes de feu ses serviteurs.
Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5 Il a posé la terre sur ses bases; elle est inébranlable à jamais.
Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6 Tu l'avais couverte de l'abîme comme d'un vêtement; les eaux se tenaient sur les montagnes.
Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7 A ta menace, elles se retirèrent; au bruit de ton tonnerre, elles s'enfuirent.
Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8 Les montagnes s'élevèrent, les vallées s'abaissèrent au lieu que tu leur avais assigné.
vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9 Tu as fixé pour les eaux une borne qu'elles ne passeront pas; elles ne reviendront pas couvrir la terre.
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10 Il envoie des sources dans les vallées, et elles courent entre les montagnes.
Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11 Elles abreuvent toutes les bêtes des champs; les ânes sauvages y étanchent leur soif.
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12 Les oiseaux habitent sur leurs bords, faisant résonner leur voix dans le feuillage.
Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13 De sa haute demeure, il abreuve les montagnes; la terre est rassasiée du fruit de tes œuvres.
Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14 Il fait germer le foin pour le bétail et l'herbe pour le service de l'homme, faisant sortir la nourriture de la terre;
Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15 Et le vin qui réjouit le cœur de l'homme et fait resplendir son visage plus que l'huile; et le pain qui soutient le cœur de l'homme.
ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16 Les arbres de l'Éternel sont rassasiés, les cèdres du Liban qu'il a plantés.
Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17 C'est là que les oiseaux font leurs nids; les cyprès sont la demeure de la cigogne;
Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18 Les hautes montagnes sont pour les bouquetins; les rochers sont la retraite des lapins.
Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19 Il a fait la lune pour marquer les temps; le soleil connaît son coucher.
Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20 Tu amènes les ténèbres, et la nuit vient, où toutes les bêtes des forêts se promènent.
Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21 Les lionceaux rugissent après la proie, et pour demander à Dieu leur pâture.
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22 Le soleil se lève; ils se retirent, et se couchent dans leurs tanières.
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23 Alors l'homme sort à son ouvrage, et à son travail jusqu'au soir.
Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24 O Éternel, que tes œuvres sont en grand nombre! Tu les as toutes faites avec sagesse; la terre est pleine de tes richesses.
Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25 Et cette grande et vaste mer! Là sont des animaux sans nombre, gros et petits.
Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26 Là se promènent les navires, et ce Léviathan que tu as formé pour s'y jouer.
Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27 Tous, ils s'attendent à toi, pour que tu leur donnes leur nourriture en son temps.
Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28 Tu la leur donnes, et ils la recueillent; tu ouvres ta main, et ils sont rassasiés de biens.
Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29 Caches-tu ta face? ils sont éperdus; retires-tu leur souffle? ils expirent, et retournent en leur poussière.
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30 Envoies-tu ton esprit? ils sont créés, et tu renouvelles la face de la terre.
Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31 Que la gloire de l'Éternel dure à toujours! Que l'Éternel se réjouisse dans ses œuvres!
Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32 Il regarde la terre et elle tremble; il touche les montagnes et elles fument.
hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33 Je chanterai à l'Éternel tant que je vivrai; je psalmodierai à mon Dieu tant que j'existerai.
Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34 Que ma méditation lui soit agréable! Je me réjouirai en l'Éternel.
Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35 Que les pécheurs disparaissent de la terre, et que les méchants ne soient plus! Mon âme, bénis l'Éternel! Louez l'Éternel!
Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
