Psaumes 102
1 Éternel, écoute ma prière, et que mon cri parvienne jusqu'à toi!
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Ne me cache point ta face; au jour de ma détresse, incline vers moi ton oreille; au jour que je t'invoque, hâte-toi, réponds-moi!
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Car mes jours s'en vont comme la fumée, et mes os sont brûlés comme un foyer.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Mon cœur a été frappé, et s'est desséché comme l'herbe; tellement que j'ai oublié de manger mon pain.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 A force de crier en gémissant, mes os sont attachés à ma chair.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Je ressemble au pélican du désert; je suis comme la chouette des masures.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Je veille, et je suis semblable à un passereau solitaire sur le toit.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Tous les jours mes ennemis m'outragent, et mes adversaires en fureur jurent par mon nom.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Car j'ai mangé la cendre comme le pain, et j'ai mêlé ma boisson de pleurs,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 A cause de ton indignation et de ton courroux; car tu m'as enlevé et jeté au loin.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Mes jours sont comme l'ombre à son déclin, et je deviens sec comme l'herbe.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Mais toi, Éternel, tu règnes à perpétuité, et ta mémoire dure d'âge en âge.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Tu te lèveras, tu auras compassion de Sion; car il est temps d'en avoir pitié; car le moment est venu.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 Car tes serviteurs sont affectionnés à ses pierres, et ils ont pitié de sa poussière.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Alors les peuples craindront le nom de l'Éternel, et tous les rois de la terre, ta gloire;
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 Quand l'Éternel aura rebâti Sion, qu'il aura paru dans sa gloire,
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 Qu'il aura écouté la requête des désolés, et n'aura pas dédaigné leur supplication.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Cela sera écrit pour la génération à venir; et le peuple qui sera créé, louera l'Éternel.
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 Parce qu'il aura regardé du lieu élevé de sa sainteté, et que des cieux l'Éternel aura jeté les yeux sur la terre,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 Pour entendre les gémissements des captifs, pour délivrer ceux qui sont voués à la mort;
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 Afin qu'on célèbre en Sion le nom de l'Éternel, et sa louange dans Jérusalem,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 Quand tous les peuples s'assembleront, et tous les royaumes, pour servir l'Éternel.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Il a abattu ma force en chemin; il a abrégé mes jours.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 J'ai dit: Mon Dieu, ne m'enlève pas au milieu de mes jours. Tes années sont d'âge en âge.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Tu as jadis fondé la terre, et les cieux sont l'ouvrage de tes mains.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Ils périront, mais toi tu subsisteras; ils vieilliront tous comme un vêtement; tu les changeras comme un habit, et ils seront changés.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 Mais toi, tu es toujours le même, et tes années ne finiront point.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Les enfants de tes serviteurs habiteront en repos, et leur postérité sera affermie devant toi.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
