Lamentations 3
1 Je suis l'homme qui ai vu l'affliction sous la verge de sa fureur.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Il m'a conduit et fait marcher dans les ténèbres, et non dans la lumière.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Contre moi seul il tourne et retourne sa main tout le jour.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Il a fait vieillir ma chair et ma peau; il a brisé mes os.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Il a bâti contre moi, et m'a environné d'amertume et de peine.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Il m'a fait habiter dans des lieux ténébreux, comme ceux qui sont morts dès longtemps.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Il a élevé autour de moi un mur, afin que je ne sorte point; il a appesanti mes fers.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Même quand je crie et que j'appelle du secours, il repousse ma prière.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Il a fermé mes chemins avec des pierres de taille; il a ruiné mes sentiers.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Il a été pour moi un ours en embuscade, un lion dans les lieux cachés.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Il a détourné mes chemins, il m'a déchiré, et il m'a mis dans la désolation.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Il a tendu son arc, et m'a placé comme un but pour la flèche.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Il a fait entrer dans mes reins les flèches de son carquois.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Je suis la risée de tout mon peuple, et leur chanson tout le jour.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Il m'a rassasié d'amertume; il m'a enivré d'absinthe.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Il m'a brisé les dents avec du gravier; il m'a couvert de cendre.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Tu as éloigné la paix de mon âme; j'ai oublié le bonheur.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Et j'ai dit: Ma force est perdue, et l'espérance que j'avais en l'Éternel!
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Souviens-toi de mon affliction et de ma misère; ce n'est qu'absinthe et que poison.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Mon âme s'en souvient sans cesse, et elle est abattue au-dedans de moi.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Voici ce que je veux rappeler à mon cœur, et c'est pourquoi j'aurai de l'espérance:
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Ce sont les bontés de l'Éternel, que nous n'ayons pas été consumés; ses compassions n'ont point défailli.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Elles se renouvellent chaque matin; ta fidélité est grande!
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 L'Éternel est mon partage, dit mon âme; c'est pourquoi j'espérerai en lui!
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 L'Éternel est bon pour ceux qui s'attendent à lui, pour l'âme qui le recherche.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Il est bon d'attendre en repos la délivrance de l'Éternel.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Il est bon à l'homme de porter le joug dès sa jeunesse.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Il sera assis solitaire et silencieux, parce que Dieu le lui impose.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Il mettra sa bouche dans la poussière, en disant: Peut-être y a-t-il quelque espérance!
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Il tendra la joue à celui qui le frappe, il sera rassasié d'opprobres.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Car le Seigneur ne rejette pas à toujours.
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 Mais s'il afflige, il a aussi compassion, selon la grandeur de sa miséricorde.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Car ce n'est pas volontiers qu'il afflige et contriste les fils des hommes.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Quand on foule sous les pieds tous les prisonniers du pays;
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 Quand on pervertit le droit de quelqu'un en la présence du Très-Haut;
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 Quand on fait tort à quelqu'un dans sa cause, le Seigneur ne le voit-il pas?
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Qui est-ce qui dit qu'une chose est arrivée, sans que le Seigneur l'ait commandé?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Les maux et les biens ne procèdent-ils pas de la volonté du Très-Haut?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Pourquoi l'homme vivant se plaindrait-il? - Que chacun se plaigne de ses péchés!
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Recherchons nos voies, et les sondons, et retournons à l'Éternel.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Élevons nos cœurs avec nos mains vers Dieu qui est au ciel:
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Nous avons péché, nous avons été rebelles, et toi, tu n'as point pardonné.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Tu t'es enveloppé dans ta colère, et tu nous as poursuivis; tu as tué, tu n'as point épargné.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Tu t'es enveloppé d'un nuage, afin que notre requête ne te parvienne point.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Tu as fait de nous, au milieu des peuples, des balayures et un objet de mépris.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Tous nos ennemis ouvrent la bouche contre nous.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 La frayeur et la fosse ont été pour nous, avec la destruction et la ruine!
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Mon œil se fond en ruisseaux d'eaux, à cause de la ruine de la fille de mon peuple.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Mon œil pleure et ne cesse point, parce qu'il n'y a point de relâche,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 Jusqu'à ce que l'Éternel regarde et qu'il voie des cieux!
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Mon œil afflige mon âme, à cause de toutes les filles de ma ville.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Ceux qui sont mes ennemis sans cause, m'ont donné la chasse comme à un oiseau.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 Ils ont voulu anéantir ma vie dans une fosse, ils ont jeté des pierres sur moi.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Les eaux montèrent par-dessus ma tête; je disais: C'en est fait de moi!
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 J'ai invoqué ton nom, ô Éternel! du fond de la fosse.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Tu as entendu ma voix; ne cache point ton oreille à mes soupirs, à mes cris!
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Au jour où je t'ai invoqué, tu t'es approché, tu as dit: Ne crains rien!
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Seigneur, tu as plaidé la cause de mon âme, tu as racheté ma vie.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Tu as vu, Éternel, le tort qu'on me fait; fais-moi justice!
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Tu as vu toutes leurs vengeances, tous leurs complots contre moi.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Tu as entendu, ô Éternel! leurs outrages et tous leurs complots contre moi;
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 Les discours de ceux qui s'élèvent contre moi, et les desseins qu'ils forment contre moi tout le jour.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Regarde: quand ils s'asseyent ou quand ils se lèvent, je suis le sujet de leur chanson.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Tu leur rendras leur récompense, ô Éternel! selon l'œuvre de leurs mains.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Tu leur donneras l'aveuglement du cœur; ta malédiction sera pour eux.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Tu les poursuivras dans ta colère, tu les extermineras, ô Éternel! de dessous les cieux.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
