Job 6
1 Et Job prit la parole, et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Oh! si l'on pesait ma douleur, et si l'on mettait en même temps mes calamités dans la balance!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 Elles seraient plus pesantes que le sable des mers! Voilà pourquoi mes paroles sont outrées.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 Car les flèches du Tout-Puissant sont sur moi: mon âme en boit le venin. Les terreurs de Dieu se rangent en bataille contre moi.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 L'onagre brait-il auprès de l'herbe? Et le bœuf mugit-il auprès de son fourrage?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Mange-t-on sans sel ce qui est fade? Trouve-t-on du goût dans un blanc d'œuf?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 Ce que mon âme refusait de toucher, est comme devenu ma dégoûtante nourriture.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Oh! puisse mon vœu s'accomplir et Dieu me donner ce que j'attends!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 Qu'il plaise à Dieu de me réduire en poussière, qu'il laisse aller sa main pour m'achever!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Et j'aurai une consolation, et j'aurai des transports de joie au milieu des tourments qu'il ne m'épargne pas: c'est que je n'ai pas renié les paroles du Saint.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 Quelle est ma force pour que j'espère, et quelle est ma fin pour que je prenne patience?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Ma force est-elle la force des pierres? Ma chair est-elle d'airain?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Ne suis-je pas sans secours, et toute ressource ne m'est-elle pas ôtée?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 Le malheureux a droit à la pitié de son ami, eût-il abandonné la crainte du Tout-Puissant.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 Mes amis m'ont trompé comme un torrent, comme le lit des torrents qui passent;
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Ils sont troublés par les glaçons, la neige s'y engloutit;
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 Mais, au temps de la sécheresse, ils tarissent, et, dans les chaleurs, ils disparaissent de leur place.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Les caravanes se détournent de leur route; elles montent dans le désert et se perdent.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Les caravanes de Théma y comptaient; les voyageurs de Shéba s'y attendaient.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 Ils sont honteux d'avoir eu cette confiance: ils arrivent sur les lieux, et restent confondus.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 C'est ainsi que vous me manquez à présent; vous voyez une chose terrible, et vous en avez horreur!
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Mais vous ai-je dit: “Donnez-moi quelque chose, et, de vos biens, faites des présents en ma faveur;
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 Délivrez-moi de la main de l'ennemi, et rachetez-moi de la main des violents? “
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Instruisez-moi, et je me tairai. Faites-moi comprendre en quoi j'ai erré.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 Oh! que les paroles droites ont de force! Mais que veut censurer votre censure?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Sont-ce des mots que vous voulez censurer? Mais il faut laisser au vent les paroles d'un homme au désespoir.
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Vraiment, vous joueriez au sort un orphelin, et vous vendriez votre ami!
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Mais, à présent, veuillez jeter les yeux sur moi, et voyez si je vous mens en face!
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Revenez donc, et soyez sans injustice! Revenez, et que mon bon droit paraisse!
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Y a-t-il de l'injustice dans ma langue? Et mon palais ne sait-il pas discerner le mal?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
