Job 4
1 Alors Éliphaz, de Théman, prit la parole, et dit:
Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 Si l'on tente de te parler, te fâcheras-tu? Mais qui pourrait retenir ses paroles?
"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3 Voici, tu as souvent instruit les autres, et tu as fortifié les mains affaiblies;
Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
4 Tes paroles ont relevé ceux qui chancelaient, et tu as raffermi les genoux qui pliaient.
sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
5 Et maintenant que le malheur t'arrive, tu te fâches; et parce qu'il t'a atteint, tu es tout éperdu!
Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
6 Ta piété ne fait-elle pas ta confiance? Ton espérance, n'est-ce pas l'intégrité de tes voies?
Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
7 Cherche dans ta mémoire; quel est l'innocent qui a péri, et où des justes ont-ils été exterminés?
Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
8 Pour moi, j'ai vu que ceux qui labourent l'iniquité et qui sèment la peine, la moissonnent.
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
9 Ils périssent par le souffle de Dieu, et ils sont consumés par le vent de sa colère.
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10 Le rugissement du lion, le cri du grand lion cesse, et les dents du lionceau sont anéanties;
Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
11 Le lion périt faute de proie, et les petits de la lionne sont dispersés.
jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
12 Une parole m'est furtivement arrivée, et mon oreille en a saisi le murmure.
Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13 Au milieu de mes pensées, pendant les visions de la nuit, quand un profond sommeil tombe sur les humains,
kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
14 Une frayeur et un tremblement me saisirent, et effrayèrent tous mes os.
Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
15 Un esprit passa devant moi, et fit hérisser le poil de ma chair.
Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16 Il se tint là et je ne reconnus pas son visage; une figure était devant mes yeux. Il y eut un silence; et j'entendis une voix:
Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
17 “L'homme sera-t-il juste devant Dieu? L'homme sera-t-il pur devant celui qui l'a fait?
'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
18 Voici, il ne se fie pas à ses serviteurs, il trouve des défauts à ses anges.
Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
19 Combien plus chez ceux qui habitent des maisons d'argile, qui ont leurs fondements dans la poussière, qu'on écrase comme des vermisseaux!
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
20 Ils sont détruits du matin au soir; sans qu'on y prenne garde, ils périssent pour toujours.
ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21 La corde de leur tente est coupée, ils meurent, sans avoir été sages. “
Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
