Job 39
1 Sais-tu le temps où les chamois mettent bas? As-tu observé quand les biches faonnent?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 As-tu compté les mois de leur portée, et sais-tu le temps où elles mettent bas?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Elles se courbent, elles font sortir leurs petits, et se délivrent de leurs douleurs;
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Leurs petits se fortifient, ils croissent en plein air, ils s'en vont et ne reviennent plus vers elles.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Qui a lâché l'onagre en liberté, et qui a délié les liens de cet animal farouche,
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 A qui j'ai donné la steppe pour demeure, et la terre salée pour habitation?
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Il se rit du bruit de la ville; il n'entend pas les clameurs de l'ânier.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Il parcourt les montagnes qui sont ses pâturages, il cherche partout de la verdure.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Le buffle veut-il te servir? Passe-t-il la nuit auprès de ta crèche?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Attaches-tu le buffle par la corde au sillon? Herse-t-il tes champs en te suivant?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Te fies-tu à lui parce que sa force est grande, et lui abandonnes-tu ton travail?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Comptes-tu sur lui pour rentrer ton grain, et pour l'amasser sur ton aire?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 L'aile de l'autruche s'agite joyeusement; est-ce l'aile et la plume de la cigogne?
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Non, car elle abandonne ses œufs à terre, elle les fait couver sur la poussière;
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 Elle oublie qu'un pied peut les fouler, une bête des champs les écraser.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Elle est dure envers ses petits, comme s'ils n'étaient pas siens. Son travail est vain, elle ne s'en inquiète pas.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Car Dieu l'a privée de sagesse, et ne lui a point départi d'intelligence.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Quand elle se lève, et bat des ailes, elle se moque du cheval et de son cavalier.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 As-tu donné au cheval sa vigueur? As-tu revêtu son cou de la crinière frémissante?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Le fais-tu bondir comme la sauterelle? Son fier hennissement donne la terreur.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 De son pied il creuse la terre; il se réjouit en sa force; il va à la rencontre de l'homme armé;
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Il se rit de la crainte, il n'a peur de rien; il ne recule point devant l'épée.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Sur lui retentit le carquois, la lance étincelante et le javelot.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Bondissant et frémissant, il dévore l'espace; il ne peut se contenir dès que la trompette sonne;
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Dès qu'il entend la trompette, il hennit; il sent de loin la bataille, la voix tonnante des chefs et les clameurs des guerriers.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Est-ce par ta sagesse que l'épervier prend son vol, et déploie ses ailes vers le Midi?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Est-ce sur ton ordre que l'aigle s'élève, et qu'il place son aire sur les hauteurs?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Il habite sur les rochers, il se tient sur la dent des rochers, sur les lieux inaccessibles.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 De là, il découvre sa proie; ses yeux la voient de loin.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Ses petits sucent le sang, et partout où il y a des corps morts, il s'y trouve.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
