Job 29
1 Job continua son discours sentencieux, et dit:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Oh! que ne suis-je comme aux mois d'autrefois, comme au jour où Dieu me gardait,
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 Quand son flambeau luisait sur ma tête, quand je marchais à sa lumière dans les ténèbres;
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 Comme aux jours de mon automne, quand l'amitié de Dieu veillait sur ma tente;
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 Quand le Tout-Puissant était encore avec moi, et que mes jeunes gens m'entouraient;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 Quand je lavais mes pieds dans le lait, et que le rocher se fondait près de moi en torrent d'huile!
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 Quand je sortais pour me rendre à la porte de la ville, et que je me faisais préparer un siège dans la place publique,
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 Les jeunes gens, me voyant, se retiraient; les vieillards se levaient et se tenaient debout.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 Des princes s'arrêtaient de parler, et mettaient la main sur leur bouche.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 La voix des chefs s'éteignait, et leur langue s'attachait à leur palais.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 Car l'oreille qui m'entendait me proclamait heureux, et l'œil qui me voyait me rendait témoignage.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Car je délivrais l'affligé qui criait, et l'orphelin qui n'avait personne pour le secourir.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 La bénédiction de celui qui s'en allait périr venait sur moi, et je faisais chanter de joie le cœur de la veuve.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Je me revêtais de la justice, et elle se revêtait de moi. Mon équité était mon manteau et ma tiare.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 J'étais les yeux de l'aveugle, et les pieds du boiteux.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 J'étais le père des pauvres, et j'étudiais à fond la cause de l'inconnu.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 Je brisais les mâchoires de l'injuste, et j'arrachais la proie d'entre ses dents.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Et je disais: Je mourrai avec mon nid, et je multiplierai mes jours comme le phénix.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 Ma racine sera exposée à l'eau, et la rosée passera la nuit dans mes branches.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Ma gloire se renouvellera en moi, et mon arc se renforcera dans ma main.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 On m'écoutait, on attendait et on se taisait, jusqu'à ce que j'eusse donné mon avis.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Après que j'avais parlé, on ne répliquait pas, et ma parole découlait goutte à goutte sur eux.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 Ils m'attendaient comme la pluie, et ils ouvraient leur bouche comme pour une ondée tardive.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Je souriais quand ils étaient désespérés; et ils n'altéraient pas la sérénité de mon visage.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 J'aimais à aller avec eux, et je m'asseyais à leur tête; je siégeais comme un roi au milieu de ses gardes, comme un consolateur au milieu des affligés.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
