Job 23

1 Et Job prit la parole, et dit:

Job vastasi ja sanoi:

2 Maintenant encore ma plainte est une révolte, et pourtant ma main comprime mes soupirs.

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

3 Oh! si je savais où le trouver, j'irais jusqu'à son trône,

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

4 J'exposerais ma cause devant lui, et je remplirais ma bouche de preuves;

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

5 Je saurais ce qu'il me répondrait, et je comprendrais ce qu'il me dirait.

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

6 Contesterait-il avec moi dans la grandeur de sa force? Non, seulement il ferait attention à moi.

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

7 Ce serait alors un juste qui raisonnerait avec lui, et je serais absous pour toujours par mon juge.

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

8 Voici, si je vais à l'Orient, il n'y est pas; si je vais à l'Occident, je ne le découvre pas.

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

9 Est-il occupé au Nord, je ne le vois pas. Se cache-t-il au Midi, je ne l'aperçois pas.

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

10 Il sait la voie que j'ai suivie; qu'il m'éprouve, j'en sortirai comme l'or.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

11 Mon pied s'est attaché à ses pas, j'ai gardé sa voie, et je ne m'en suis pas détourné.

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

12 Je ne me suis point écarté du commandement de ses lèvres, j'ai tenu aux paroles de sa bouche plus qu'à ma provision ordinaire.

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

13 Mais il n'a qu'une pensée; qui l'en fera revenir? Ce que son âme désire, il le fait.

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

14 Il achèvera ce qu'il a décidé de moi, et il a dans l'esprit bien d'autres choses pareilles à celle-ci.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

15 C'est pourquoi sa présence m'épouvante; quand j'y pense, j'ai peur de lui.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

16 Dieu a amolli mon cœur, et le Tout-Puissant m'a épouvanté.

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

17 Car je n'ai pas été retranché avant l'arrivée des ténèbres, et il n'a pas éloigné de ma face l'obscurité.

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.