Job 21
1 Et Job prit la parole, et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Écoutez attentivement mes discours, et que cela me tienne lieu de vos consolations!
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Supportez-moi, et je parlerai; et, après que j'aurai parlé, tu te moqueras.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Mais est-ce à un homme que s'adresse ma plainte? Et comment ne perdrais-je pas toute patience?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Regardez-moi, et soyez étonnés, et mettez la main sur la bouche.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Quand j'y pense, je suis éperdu, et un frisson saisit ma chair.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Pourquoi les méchants vivent-ils, vieillissent-ils, et croissent-ils en force?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Leur postérité s'établit devant eux, avec eux, et leurs rejetons sont sous leurs yeux.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Leurs maisons sont en paix, à l'abri de la crainte, et la verge de Dieu n'est pas sur eux.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Leur taureau n'est jamais impuissant, leur génisse vêle et n'avorte pas.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Ils font courir devant eux leurs enfants comme un troupeau, et leur progéniture bondit.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Ils chantent avec le tambourin et la harpe, ils s'égaient au son du hautbois,
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
13 Ils passent leurs jours dans le bonheur, et ils descendent au Sépulcre en un moment. (Sheol h7585)
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 Et cependant ils ont dit à Dieu: “Éloigne-toi de nous, nous ne voulons pas connaître tes voies.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Qu'est-ce que le Tout-Puissant, pour que nous le servions? Et que gagnerions-nous à le prier? “
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Voici, leur bonheur n'est-il pas en leurs mains? (Que le conseil des méchants soit loin de moi! )
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Combien de fois arrive-t-il que la lampe des méchants s'éteigne, que leur ruine vienne sur eux, que Dieu leur partage leurs lots dans sa colère,
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Qu'ils soient comme la paille au souffle du vent, et comme la balle enlevée par le tourbillon?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Vous dites: “Dieu réserve la peine à ses enfants; “mais qu'Il le punisse lui-même, afin qu'il le sente!
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Qu'il voie de ses propres yeux sa ruine, qu'il boive la colère du Tout-Puissant!
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Car, que lui importe sa maison après lui, quand le nombre de ses mois est tranché?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Enseignerait-on la science à Dieu, lui qui juge ceux qui sont élevés?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 L'un meurt au sein du bien-être, tout à son aise et en repos.
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 Ses flancs sont chargés de graisse, et ses os comme abreuvés de mœlle;
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 Un autre meurt dans l'amertume de son âme, n'ayant jamais goûté le bonheur:
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Ils sont couchés ensemble dans la poussière, et les vers les couvrent.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Voici, je connais vos pensées et les desseins que vous formez contre moi.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Car vous dites: Où est la maison de l'homme opulent, et où est la tente, demeure des méchants?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 N'avez-vous jamais interrogé les voyageurs, et n'avez-vous pas reconnu, par leurs témoignages,
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 Qu'au jour de la calamité, le méchant est épargné, et qu'au jour des colères, il est éloigné?
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Qui lui représente en face sa conduite, et qui lui rend ce qu'il a fait?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Il est porté au tombeau, et, sur le tertre, il veille encore.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Les mottes de la vallée lui sont légères; après lui, suivent à la file tous les hommes, et devant lui, la foule est innombrable.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Comment donc me donnez-vous des consolations vaines? De vos réponses, ce qui reste, c'est la perfidie.
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
