Job 21

1 Et Job prit la parole, et dit:

Job vastasi ja sanoi:

2 Écoutez attentivement mes discours, et que cela me tienne lieu de vos consolations!

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

3 Supportez-moi, et je parlerai; et, après que j'aurai parlé, tu te moqueras.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

4 Mais est-ce à un homme que s'adresse ma plainte? Et comment ne perdrais-je pas toute patience?

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

5 Regardez-moi, et soyez étonnés, et mettez la main sur la bouche.

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

6 Quand j'y pense, je suis éperdu, et un frisson saisit ma chair.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

7 Pourquoi les méchants vivent-ils, vieillissent-ils, et croissent-ils en force?

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

8 Leur postérité s'établit devant eux, avec eux, et leurs rejetons sont sous leurs yeux.

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

9 Leurs maisons sont en paix, à l'abri de la crainte, et la verge de Dieu n'est pas sur eux.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

10 Leur taureau n'est jamais impuissant, leur génisse vêle et n'avorte pas.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

11 Ils font courir devant eux leurs enfants comme un troupeau, et leur progéniture bondit.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

12 Ils chantent avec le tambourin et la harpe, ils s'égaient au son du hautbois,

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

13 Ils passent leurs jours dans le bonheur, et ils descendent au Sépulcre en un moment. (Sheol h7585)

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)

14 Et cependant ils ont dit à Dieu: “Éloigne-toi de nous, nous ne voulons pas connaître tes voies.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

15 Qu'est-ce que le Tout-Puissant, pour que nous le servions? Et que gagnerions-nous à le prier? “

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

16 Voici, leur bonheur n'est-il pas en leurs mains? (Que le conseil des méchants soit loin de moi! )

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

17 Combien de fois arrive-t-il que la lampe des méchants s'éteigne, que leur ruine vienne sur eux, que Dieu leur partage leurs lots dans sa colère,

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

18 Qu'ils soient comme la paille au souffle du vent, et comme la balle enlevée par le tourbillon?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

19 Vous dites: “Dieu réserve la peine à ses enfants; “mais qu'Il le punisse lui-même, afin qu'il le sente!

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

20 Qu'il voie de ses propres yeux sa ruine, qu'il boive la colère du Tout-Puissant!

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

21 Car, que lui importe sa maison après lui, quand le nombre de ses mois est tranché?

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

22 Enseignerait-on la science à Dieu, lui qui juge ceux qui sont élevés?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

23 L'un meurt au sein du bien-être, tout à son aise et en repos.

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

24 Ses flancs sont chargés de graisse, et ses os comme abreuvés de mœlle;

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

25 Un autre meurt dans l'amertume de son âme, n'ayant jamais goûté le bonheur:

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

26 Ils sont couchés ensemble dans la poussière, et les vers les couvrent.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

27 Voici, je connais vos pensées et les desseins que vous formez contre moi.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

28 Car vous dites: Où est la maison de l'homme opulent, et où est la tente, demeure des méchants?

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

29 N'avez-vous jamais interrogé les voyageurs, et n'avez-vous pas reconnu, par leurs témoignages,

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

30 Qu'au jour de la calamité, le méchant est épargné, et qu'au jour des colères, il est éloigné?

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

31 Qui lui représente en face sa conduite, et qui lui rend ce qu'il a fait?

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

32 Il est porté au tombeau, et, sur le tertre, il veille encore.

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

33 Les mottes de la vallée lui sont légères; après lui, suivent à la file tous les hommes, et devant lui, la foule est innombrable.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

34 Comment donc me donnez-vous des consolations vaines? De vos réponses, ce qui reste, c'est la perfidie.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.