Job 17
1 Mon souffle se perd; mes jours s'éteignent; le tombeau m'attend!
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Certes, je suis entouré de railleurs, et mon œil veille toute la nuit au milieu de leurs insultes.
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Dépose un gage, sois ma caution auprès de toi-même; car qui voudrait répondre pour moi?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Tu as fermé leur cœur à l'intelligence; c'est pourquoi tu ne les feras pas triompher.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 Tel livre ses amis au pillage, dont les enfants auront les yeux consumés.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 On a fait de moi la fable des peuples, un être à qui l'on crache au visage.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 Et mon œil s'est consumé de chagrin, et tous mes membres sont comme une ombre.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Les hommes droits en sont consternés, et l'innocent est irrité contre l'impie.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 Le juste néanmoins persévère dans sa voie, et celui dont les mains sont pures redouble de constance.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Mais, pour vous tous, allons, recommencez! Je ne trouverai pas un sage parmi vous.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 Mes jours sont passés; mes desseins, chers à mon cœur, sont renversés.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 Ils changent la nuit en jour; ils disent la lumière proche, en face des ténèbres!
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
13 Quand je n'attends plus pour demeure que le Sépulcre, quand j'étends ma couche dans les ténèbres, (Sheol h7585)
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 Quand je crie au tombeau: Tu es mon père! et aux vers: Vous êtes ma mère et ma sœur!
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 Où est donc mon espérance? Et mon espérance, qui pourrait la voir?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
