Marc 5
1 Ils abordèrent à l'autre rive de la mer, dans le pays des Gadaréniens.
Ja he tulivat ylitse meren Gadaralaisten maakuntaan.
2 A peine Jésus fut-il sorti de la barque, qu'un homme possédé d'un esprit impur vint au devant de lui.
Ja kuin hän läksi haahdesta, kohtasi häntä kohta haudoista ihminen, jossa oli saastainen henki.
3 Il sortait des sépulcres, dont il avait fait sa demeure. Personne ne pouvait plus le tenir attaché, même avec une chaîne;
Jolla oli maja haudoissa, ja ei voinut kenkään häntä kahleilla sitoa;
4 car on l'avait souvent chargé de liens aux pieds, et de chaînes, et il avait brisé les chaînes, rompu les liens, de sorte que personne ne pouvait en être maître.
Sillä hän oli usein jalkapuissa ja kahleissa sidottuna, ja hän oli särkenyt kahleet ja jalkapuut rikkonut, ja ei kenkään voinut häntä asettaa.
5 Il ne cessait, nuit et jour, dans les sépulcres et sur les montagnes, de pousser des cris et de se meurtrir avec des pierres.
Ja hän oli aina yötä ja päivää vuorissa ja haudoissa, ja parkui, ja hosui itsiänsä kivillä.
6 Il courut vers Jésus, d'aussi loin qu'il l'aperçut, se prosterna devant lui,
Mutta kuin hän näki taampana Jesuksen, juoksi hän ja lankesi maahan hänen eteensä,
7 et, ayant poussé un cri, il dit d'une voix forte: «Qu'y a-t-il entre toi et moi, Jésus. Fils du Dieu Très-Haut? Je t'en conjure, au nom de Dieu, ne me tourmente pas.»
Ja huutain suurella äänellä sanoi: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, korkeimman Jumalan Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, ettet minua vaivaisi.
8 Jésus, en effet, lui avait dit: «Esprit impur, sors de cet homme.»
(Sillä hän sanoi hänelle: lähde ulos saastainen henki ihmisestä.)
9 — Quel est ton nom? lui demanda Jésus. Le démoniaque lui dit: «Mon nom est Légion, car nous sommes nombreux: »
Ja hän kysyi häneltä: mikä nimes on? Ja hän vastasi, sanoen: legio on minun nimeni; sillä meitä on monta.
10 et il le priait instamment de ne pas les envoyer hors du pays.
Ja hän rukoili häntä suuresti, ettei hän lähettäisi heitä ulos siitä maakunnasta.
11 Or il y avait là, vers la montagne, un grand troupeau de pourceaux qui paissaient,
Niin oli siinä vuorten tykönä suuri sikalauma laitumella.
12 et les démons lui adressèrent cette prière: «Envoie-nous dans ces pourceaux, afin que nous y entrions.»
Ja kaikki ne perkeleet rukoilivat häntä, sanoen: laske meitä sikoihin, että me heihin menisimme sisälle.
13 Jésus le leur permit aussitôt. Et les esprits impurs étant sortis, entrèrent dans les pourceaux; et le troupeau, au nombre d'environ deux mille pourceaux, se rua du haut du précipice dans la mer, et s'y noya.
Ja Jesus salli kohta heidän. Ja saastaiset henget läksivät ulos ja menivät sikain sisälle. Ja lauma syöksi itsensä kohdastansa mereen (mutta heitä oli lähes kaksituhatta), ja he upposivat mereen.
14 Ceux qui les gardaient s'enfuirent, et répandirent la nouvelle dans la ville et dans la campagne.
Mutta sikain kaitsiat pakenivat ja saattivat sanoman kaupunkiin ja kyliin. Ja he menivät ulos katsomaan, mikä se oli joka tapahtui,
15 Beaucoup de gens allèrent voir ce qui était arrivé; ils vinrent vers Jésus, et virent le démoniaque, le même qui avait eu la légion, assis, vêtu et dans son bon sens; ce qui les remplit de frayeur.
Ja tulivat Jesuksen tykö ja näkivät sen, joka perkeleeltä riivattu oli, istuvan ja vaatetettuna ja toimellisena, jossa legio oli ollut; ja he pelkäsivät,
16 Lorsque les témoins de ce fait leur eurent raconté comment les choses s'étaient passées pour le démoniaque, et ce qui concernait les pourceaux,
Ja ne, jotka sen nähneet olivat, juttelivat heille, kuinka perkeleeltä riivatulle tapahtunut oli, ja sioista.
17 ils se mirent à supplier Jésus de s'éloigner de leur pays.
Ja he rupesivat häntä rukoilemaan menemään pois heidän maaltansa.
18 Comme Jésus entrait dans la barque, le démoniaque lui demanda la permission de rester avec lui.
Ja kuin hän astui haahteen, niin se, joka perkeleeltä riivattu oli, rukoili, että hän sais hänen kanssansa olla.
19 Et Jésus ne le lui permit pas, mais il lui dit: «Va-t'en chez toi, vers les tiens, et rapporte-leur tout ce que le Seigneur a fait pour toi, et comme il a eu compassion de toi.»
Mutta ei Jesus häntä sallinut, vaan sanoi hänelle: mene kotias omaistes tykö, ja ilmoita heille, kuinka suuret työt Herra on sinulle tehnyt, ja on sinua armahtanut.
20 Il s'en alla et se mit à publier dans la Décapole tout ce que Jésus avait fait pour lui; et tout le monde en était étonné.
Ja hän meni ja rupesi saarnaamaan niissä kymmenessä kaupungissa, kuinka suuret työt Jesus oli hänelle tehnyt; ja he kaikki ihmettelivät.
21 Quand Jésus eut regagné l'autre rive, dans la barque, une grande foule s'assembla près de lui. Il était au bord de la mer.
Ja kuin Jesus taas meni haahdella ylitse, kokoontui paljo kansaa hänen tykönsä, ja hän oli läsnä merta.
22 Alors vint un des chefs de la synagogue, nommé Jaïrus, qui, en le voyant, se jeta à ses pieds
Ja katso, synagogan päämies, Jairus nimeltä, tuli, ja kuin hän näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa tykö,
23 et lui adressa cette instante prière: «Ma fille est à toute extrémité; viens lui imposer les mains, afin qu'elle soit guérie et qu'elle vive; »
Ja rukoili häntä suuresti, sanoen: minun vähä tyttäreni on viimeisillänsä; tule ja pane kätes hänen päällensä, että hän paranis ja eläis.
24 Jésus partit avec lui, et une grande foule le suivait et le pressait.
Niin hän meni hänen kanssansa; ja paljo kansaa seurasi häntä, ja ahdistivat häntä.
25 Une femme malade d'une hémorragie depuis douze ans,
Ja vaimo, joka oli sairastanut punaista tautia kaksitoistakymmentä ajastaikaa,
26 qui avait beaucoup souffert entre les mains de plusieurs médecins, et qui, après avoir dépensé tout son bien, n'avait point été soulagée, mais avait vu plutôt son mal empirer,
Ja oli paljon kärsinyt monelta parantajalta, ja oli kuluttanut kaiken hyvyytensä, eikä mitään apua tuntenut, vaan tullut paljon pahemmaksi;
27 ayant entendu parler de Jésus, vint se mêler à la foule et toucha par derrière son manteau;
Kuin hän kuuli Jesuksesta, tuli hän kansan seassa takaa ja rupesi hänen vaatteisiinsa;
28 car elle se disait: «Si je puis seulement toucher ses vêtements, je serai guérie.»
Sillä hän sanoi: jos minä ainoasti saan ruveta hänen vaatteisiinsa, niin minä paranen.
29 Au même instant sa perte s'arrêta, et elle sentit dans son corps qu'elle était guérie de son infirmité.
Ja hänen verilähteensä kohta kuivettui, ja hän tunsi ruumiissansa, että hän oli vitsauksestansa parantunut.
30 A l'instant aussi Jésus sentit intérieurement qu'une vertu était sortie de lui, et, se retournant au milieu de la foule, il dit: «Qui est-ce qui a touché mes vêtements?»
Ja Jesus tunsi kohta itsessänsä voiman, joka hänestä lähtenyt oli, ja käänsi itsensä kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?
31 Ses disciples lui dirent: «Tu vois que la foule te presse, et tu demandes qui t'a touché!»
Ja hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: sinä näet, että kansa sinua ahdistaa ympäri, ja sinä sanoit: kuka minuun rupesi?
32 Et Jésus regardait tout autour de lui, pour voir celle qui l'avait touché.
Ja hän katsoi ympärinsä, että hän sen näkis, joka sen teki.
33 La femme effrayée et tremblante, sachant ce qui s'était passé en elle, vint se jeter à ses pieds, et lui dit toute la vérité.
Mutta vaimo pelkäsi ja vapisi, että hän tiesi, mitä hänen kohtaansa tapahtunut oli, tuli ja lankesi hänen eteensä, ja sanoi hänelle kaiken totuuden.
34 Jésus lui dit: «Ma fille, ta foi t'a guérie; va en paix, et sois délivrée de ton infirmité.»
Mutta hän sanoi hänelle: tyttäreni, sinun uskosi paransi sinun; mene rauhaan ja ole terve vitsauksestas.
35 Il parlait encore, lorsqu'on vint dire an chef de la synagogue: «Ta fille est morte; pourquoi fatiguer encore le maître?»
Kuin hän vielä puhui, tulivat muutamat synagogan päämieheltä, jotka sanoivat: sinun tyttäres on kuollut: mitäs silleen Mestaria vaivaat?
36 Mais Jésus, sans s'arrêter à cette parole, dit tout de suite au chef de la synagogue: «Ne crains point, crois seulement.»
Mutta Jesus kohta kuultuansa sen sanan sanottavan, sanoi synagogan päämiehelle: älä pelkää, ainoastaan usko.
37 Et il ne permit à personne de l'accompagner, si ce n'est à Pierre, à Jacques et à Jean, frère de Jacques.
Ja ei hän sallinut kenenkään itsiänsä seurata, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, Jakobin veljen.
38 Quand ils furent arrivés à la maison du chef de la synagogue, Jésus entendit un grand bruit, des gens qui pleuraient et criaient beaucoup;
Ja hän tuli synagogan päämiehen huoneeseen, ja näki pauhinan ja ne, jotka itkivät ja porasivat paljon.
39 et, étant entré, il leur dit: «Pourquoi faites-vous ce bruit et pleurez-vous? L'enfant n'est pas morte, mais elle dort.»
Ja hän meni sisälle, ja sanoi heille: mitä te pauhaatte ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan makaa.
40 Et ils se moquèrent de lui. Mais, ayant fait sortir tout le monde, il prit avec lui le père de l'enfant, la mère et les disciples qui l'accompagnaient, et entra dans la chambre où était l'enfant;
Ja he nauroivat häntä. Mutta kuin hän oli kaikki ajanut ulos, otti hän lapsen isän ja äidin kanssansa ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, ja meni sisälle, kussa lapsi makasi,
41 puis, la saisissant par la main, il lui dit: «Talitha Koumi; » ce qui signifie: Jeune fille, je te le commande, lève-toi.
Ja tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: talita kumi, se on sanottu: piikainen, (sinulle minä sanon), nouse ylös.
42 A l'instant la jeune fille se leva, et se mit à marcher, car elle avait douze ans; et les assistants furent dans un ravissement extrême.
Ja kohta piika nousi ja kävi; sillä hän oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen. Ja he hämmästyivät suurella hämmästyksellä.
43 Jésus leur enjoignit expressément de n'en parler à personne; et il dit qu'on donnât à manger à l'enfant.
Ja hän haasti heitä kovin, ettei kenkään sitä saisi tietää, ja hän käski antaa hänelle syötävää.
