Psaumes 55
1 Maskil de David, [donné] au maître chantre, [pour le chanter] sur Néguinoth. Ô Dieu! prête l'oreille à ma requête, et ne te cache point arrière de ma supplication.
Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.
2 Ecoute-moi, et m'exauce, je verse des larmes dans ma méditation et je suis agité.
Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,
3 A cause du bruit que fait l'ennemi, [et] à cause de l'oppression du méchant; car ils font tomber sur moi tout outrage, et ils me haïssent jusques à la fureur.
koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.
4 Mon cœur est au-dedans de moi comme en travail d'enfant, et des frayeurs mortelles sont tombées sur moi.
Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
5 La crainte et le tremblement se sont jetés sur moi, et l'épouvantement m'a couvert.
Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.
6 Et j'ai dit: Ô qui me donnerait des ailes de pigeon? je m'envolerais, et je me poserais en quelque endroit.
Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!
7 Voilà, je m'enfuirais bien loin, et je me tiendrais au désert; (Sélah)
Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. (Sela)
8 Je me hâterais de me garantir de ce vent excité par la tempête.
Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.
9 Seigneur, engloutis-les, divise leur langue; car j'ai vu la violence et les querelles en la ville.
Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.
10 Elles l'environnent jour et nuit sur ses murailles; l'outrage et le tourment sont au milieu d'elle.
Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.
11 Les calamités sont au milieu d'elle, et la tromperie et la fraude ne partent point de ses places.
Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.
12 Car ce n'est pas mon ennemi qui m'a diffamé, autrement je l'eusse souffert; [ce] n'est point celui qui m'a en haine qui s'est élevé contre moi, autrement je me fusse caché de lui.
Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä;
13 Mais c'est toi, ô homme! qui étais estimé autant que moi, mon gouverneur, et mon familier;
vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,
14 Qui prenions plaisir à communiquer [nos] secrets ensemble, [et] qui allions de compagnie en la maison de Dieu.
jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!
15 Que la mort, comme un exacteur, se jette sur eux! qu'ils descendent tous vifs en la fosse! Car il n'y a que des maux parmi eux dans leur assemblée. (Sheol h7585)
Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. (Sheol h7585)
16 [Mais] moi je crierai à Dieu, et l'Eternel me délivrera.
Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.
17 Le soir, et le matin, et à midi je parlerai et je m'émouvrai, et il entendra ma voix.
Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.
18 Il délivrera mon âme en paix de la guerre qu'on me fait; car j'ai à faire contre beaucoup de gens.
Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.
19 Le [Dieu] Fort l'entendra, et les accablera; car il préside de toute ancienneté; (Sélah) Parce qu'il n'y a point de changement en eux, et qu'ils ne craignent point Dieu.
Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. (Sela) Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.
20 [Chacun d'eux] a jeté ses mains sur ceux qui vivaient paisiblement avec lui, [et] a violé son accord.
Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.
21 Les paroles de sa bouche sont plus douces que le beurre, mais la guerre est dans son cœur; ses paroles sont plus douces que l'huile, néanmoins elles sont tout autant d'épées nues.
Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.
22 Rejette ta charge sur l'Eternel, et il te soulagera: il ne permettra jamais que le juste tombe.
Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.
23 Mais toi, ô Dieu! tu les précipiteras au puits de la perdition: les hommes sanguinaires et trompeurs ne parviendront point à la moitié de leurs jours: mais je m'assurerai en toi.
Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.
