Psaumes 18
1 Psaume de David, serviteur de l'Eternel, qui prononça à l'Eternel les paroles de ce Cantique le jour que l'Eternel l'eut délivré de la main de Saül. [Donné] au maître chantre. Il dit donc: Eternel! qui es ma force, je t'aimerai d'une affection cordiale.
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 L'Eternel est ma roche, et ma forteresse, et mon libérateur; mon [Dieu] Fort est mon rocher, je me confierai en lui; il est mon bouclier, et la corne de mon salut, ma haute retraite.
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 Je crierai à l'Eternel, lequel on doit louer; et je serai délivré de mes ennemis.
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 Les cordeaux de la mort m'avaient environné, et des torrents des méchants m'avaient épouvanté.
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
6 Quand j'ai été en adversité, j'ai crié à l'Eternel, j'ai, dis-je, crié à mon Dieu; il a ouï ma voix de son palais; le cri que j'ai jeté devant lui, est parvenu à ses oreilles.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 Alors la terre fut ébranlée, et trembla; et les fondements des montagnes croulèrent, et furent ébranlés, parce qu'il était irrité.
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 Une fumée montait de ses narines, et de sa bouche [sortait] un feu dévorant, des charbons en étaient embrasés.
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 Il abaissa donc les cieux, et descendit, ayant une obscurité sous ses pieds.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
10 Il était monté sur un Chérubin, et il volait; il était porté sur les ailes du vent.
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 Il mit les ténèbres pour sa demeure secrète: [et] autour de lui était son Tabernacle, [savoir] les ténèbres d'eaux, qui sont les nuées de l'air.
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 De la lueur qui était au-devant de lui ses nuées furent écartées, et il y avait de la grêle, et des charbons de feu.
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 Et l'Eternel tonna dans les cieux, et le Souverain fit retentir sa voix avec de la grêle et des charbons de feu.
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 Il tira ses flèches, et écarta [mes ennemis]; il lança des éclairs, et les mit en déroute.
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 Alors le fond des eaux parut, et les fondements de la terre habitable furent découverts, à cause que tu les tançais, ô Eternel! par le souffle du vent de tes narines.
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 Il étendit [la main] d'en haut, il m'enleva, et me tira des grosses eaux.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 Il me délivra de mon puissant ennemi, et de ceux qui me haïssaient, car ils étaient plus forts que moi.
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 Ils m'avaient devancé au jour de ma calamité; mais l'Eternel me fut pour appui.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 Il m'a fait sortir au large; il m'a délivré, parce qu'il a pris son plaisir en moi.
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 L'Eternel m'a rendu selon ma justice, il m'a traité selon la pureté de mes mains.
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 Parce que j'ai tenu le chemin de l'Eternel, et que je ne me suis point détourné de mon Dieu.
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 Car j'ai eu devant moi tous ses commandements, et je n'ai point rejeté loin de moi ses ordonnances.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 J'ai été intègre envers lui, et je me suis donné garde de mon iniquité.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 L'Eternel donc m'a rendu selon ma justice, [et] selon la pureté de mes mains, qu'il a connue.
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 Envers celui qui use de gratuité tu uses de gratuité, et envers l'homme entier tu te montres entier.
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 Envers celui qui est pur tu te montres pur: mais envers le pervers tu agis selon sa perversité.
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 Car tu sauves le peuple affligé, et tu abaisses les yeux hautains.
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 Même c'est toi qui fais luire ma lampe; l'Eternel mon Dieu fera reluire mes ténèbres.
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 Même par ton moyen je me jetterai sur [toute] une troupe, et par le moyen de mon Dieu je franchirai la muraille.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 La voie du [Dieu] Fort est pure; la parole de l'Eternel est affinée: c'est un bouclier à tous ceux qui se confient en lui.
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 Car qui est Dieu sinon l'Eternel? et qui est Rocher sinon notre Dieu?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 C'est le [Dieu] Fort qui me ceint de force, et qui rend mon chemin uni.
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 Il a rendu mes pieds égaux à ceux des biches, et il m'a fait tenir debout sur mes lieux haut élevés.
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 C'est lui qui a dressé mes mains au combat, tellement qu'un arc d'airain a été rompu avec mes bras.
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 Tu m'as aussi donné le bouclier de ta protection, et ta droite m'a soutenu, et ta débonnaireté m'a fait devenir fort grand.
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 Tu m'as fait marcher au large, et mes talons n'ont point glissé.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 J'ai poursuivi mes ennemis, je les ai atteints, et je ne m'en suis point retourné jusqu'à ce que je les eusse consumés.
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 Je les ai transpercés, tellement qu'ils n'ont point pu se relever: ils sont tombés à mes pieds.
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 Car tu m'as ceint de force pour le combat; tu as courbé sous moi ceux qui s'élevaient contre moi.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 Tu as fait aussi que mes ennemis ont tourné le dos devant moi, et j'ai détruit ceux qui me haïssaient.
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 Ils criaient, mais il n'y avait point de libérateur; [ils criaient] vers l'Eternel, mais il ne leur a point répondu.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 Et je les ai brisés menu comme la poussière qui est dispersée par le vent, [et] je les ai foulés comme la boue des rues.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 Tu m'as fait échapper aux séditions du peuple; tu m'as établi Chef des nations; le peuple que je ne connaissais point, m'a été asservi.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 Aussitôt qu'ils ont ouï parler de moi ils se sont rendus obéissants; les étrangers m'ont caché leurs pensées.
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 Les étrangers se sont enfuis, et ils ont tremblé de peur dans leurs retraites cachées.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 L'Eternel est vivant, et mon rocher est béni; que donc le Dieu de ma délivrance soit exalté!
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 Le [Dieu] Fort est celui qui me donne les moyens de me venger, et qui a rangé les peuples sous moi.
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 C'est lui qui m'a délivré de mes ennemis; même tu m'enlèves d'entre ceux qui s'élèvent contre moi, tu me délivres de l'homme violent.
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 C'est pourquoi, ô Eternel! je te célébrerai parmi les nations, et je chanterai des Psaumes à ton Nom.
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
50 C'est lui qui délivre magnifiquement son Roi, et qui use de gratuité envers David son Oint, et envers sa postérité à jamais.
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
