Psaumes 132
1 Cantique de Mahaloth. Ô Eternel! souviens-toi de David, [et] de toute son affliction.
Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2 Lequel a juré à l'Eternel, [et] fait vœu au Puissant de Jacob, [en disant]:
hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3 Si j'entre au Tabernacle de ma maison, [et] si je monte sur le lit où je couche;
"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4 Si je donne du sommeil à mes yeux, [si je laisse] sommeiller mes paupières,
minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5 Jusqu’à ce que j'aurai trouvé un lieu à l'Eternel, [et] des pavillons pour le Puissant de Jacob.
ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6 Voici, nous avons ouï parler d'elle vers Ephrat, nous l'avons trouvée aux champs de Jahar.
Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7 Nous entrerons dans ses pavillons, [et] nous nous prosternerons devant son marchepied.
Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8 Lève-toi, ô Eternel! [pour venir] en ton repos, toi, et l'Arche de ta force.
Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9 Que tes Sacrificateurs soient revêtus de la justice, et que tes bien-aimés chantent de joie.
Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10 Pour l'amour de David ton serviteur, ne fais point que ton Oint tourne le visage en arrière.
Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11 L'Eternel a juré en vérité à David, [et] il ne se rétractera point, [disant]: je mettrai du fruit de ton ventre sur ton trône.
Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12 Si tes enfants gardent mon alliance, et mon témoignage, que je leur enseignerai, leurs fils aussi seront assis à perpétuité sur ton trône.
Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13 Car l'Eternel a choisi Sion; il l'a préférée pour être son siège.
Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14 Elle est, [dit-il], mon repos à perpétuité; j'y demeurerai, parce que je l'ai chérie.
"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15 Je bénirai abondamment ses vivres; je rassasierai de pain ses pauvres.
Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16 Et je revêtirai ses Sacrificateurs de délivrance; et ses bien-aimés chanteront avec des transports.
Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17 Je ferai qu'en elle germera une corne à David; je préparerai une lampe à mon Oint.
Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18 Je revêtirai de honte ses ennemis, et son diadème fleurira sur lui.
Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
