Psaumes 132
1 Cantique de Mahaloth. Ô Eternel! souviens-toi de David, [et] de toute son affliction.
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2 Lequel a juré à l'Eternel, [et] fait vœu au Puissant de Jacob, [en disant]:
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3 Si j'entre au Tabernacle de ma maison, [et] si je monte sur le lit où je couche;
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4 Si je donne du sommeil à mes yeux, [si je laisse] sommeiller mes paupières,
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5 Jusqu’à ce que j'aurai trouvé un lieu à l'Eternel, [et] des pavillons pour le Puissant de Jacob.
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6 Voici, nous avons ouï parler d'elle vers Ephrat, nous l'avons trouvée aux champs de Jahar.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7 Nous entrerons dans ses pavillons, [et] nous nous prosternerons devant son marchepied.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8 Lève-toi, ô Eternel! [pour venir] en ton repos, toi, et l'Arche de ta force.
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9 Que tes Sacrificateurs soient revêtus de la justice, et que tes bien-aimés chantent de joie.
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10 Pour l'amour de David ton serviteur, ne fais point que ton Oint tourne le visage en arrière.
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11 L'Eternel a juré en vérité à David, [et] il ne se rétractera point, [disant]: je mettrai du fruit de ton ventre sur ton trône.
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12 Si tes enfants gardent mon alliance, et mon témoignage, que je leur enseignerai, leurs fils aussi seront assis à perpétuité sur ton trône.
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13 Car l'Eternel a choisi Sion; il l'a préférée pour être son siège.
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14 Elle est, [dit-il], mon repos à perpétuité; j'y demeurerai, parce que je l'ai chérie.
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15 Je bénirai abondamment ses vivres; je rassasierai de pain ses pauvres.
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16 Et je revêtirai ses Sacrificateurs de délivrance; et ses bien-aimés chanteront avec des transports.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17 Je ferai qu'en elle germera une corne à David; je préparerai une lampe à mon Oint.
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
18 Je revêtirai de honte ses ennemis, et son diadème fleurira sur lui.
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
