Psaumes 104

1 Mon âme, bénis l'Eternel. Ô Eternel mon Dieu, tu es merveilleusement grand, tu es revêtu de majesté et de magnificence.

Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

2 Il s'enveloppe de lumière comme d'un vêtement, il étend les cieux comme un voile.

Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

3 Il planchéie ses hautes chambres entre les eaux; il fait des grosses nuées son chariot, il se promène sur les ailes du vent.

Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

4 Il fait des vents ses Anges, et du feu brûlant ses serviteurs.

Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

5 Il a fondé la terre sur ses bases, tellement qu'elle ne sera point ébranlée à perpétuité.

Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

6 Tu l'avais couverte de l'abîme comme d'un vêtement, les eaux se tenaient sur les montagnes.

Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

7 Elles s'enfuirent à ta menace, [et] se mirent promptement en fuite au son de ton tonnerre.

Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

8 Les montagnes s'élevèrent, et les vallées s'abaissèrent, au même lieu que tu leur avais établi.

Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

9 Tu leur as mis une borne qu'elles ne passeront point, elles ne retourneront plus à couvrir la terre.

Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

10 C'est lui qui conduit les fontaines par les vallées, tellement qu'elles se promènent entre les monts.

Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

11 Elles abreuvent toutes les bêtes des champs, les ânes sauvages en étanchent leur soif.

Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

12 Les oiseaux des cieux se tiennent auprès d'elles, et font résonner leur voix d'entre la ramée.

Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

13 Il abreuve les montagnes de ses chambres hautes; [et] la terre est rassasiée du fruit de tes œuvres.

Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

14 Il fait germer le foin pour le bétail, et l'herbe pour le service de l'homme, faisant sortir le pain de la terre;

Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

15 Et le vin qui réjouit le cœur de l'homme, qui fait reluire son visage avec l'huile, et qui soutient le cœur de l'homme avec le pain.

Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

16 Les hauts arbres en sont rassasiés, [et] les cèdres du Liban, qu'il a plantés,

Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

17 Afin que les oiseaux y fassent leurs nids. Quant à la cigogne, les sapins [sont sa demeure].

Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

18 Les hautes montagnes sont pour les chamois [et] les rochers sont la retraite des lapins.

Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

19 Il a fait la lune pour les saisons, et le soleil connaît son coucher.

Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

20 Tu amènes les ténèbres, et la nuit vient, durant laquelle toutes les bêtes de la forêt trottent.

Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

21 Les lionceaux rugissent après la proie, et pour demander au [Dieu] Fort leur pâture.

Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

22 Le soleil se lève-t-il? ils se retirent et demeurent gisants en leurs tanières.

Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

23 Alors l'homme sort à son ouvrage et à son travail, jusqu’au soir.

Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

24 Ô Eternel, que tes œuvres sont en grand nombre! tu les as toutes faites avec sagesse; la terre est pleine de tes richesses.

Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

25 Cette mer grande et spacieuse, où il y a sans nombre des animaux se mouvant, des petites bêtes avec des grandes!

Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

26 Là se promènent les navires, et ce Léviathan que tu as formé pour s'y ébattre.

Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

27 Elles s'attendent toutes à toi, afin que tu leur donnes la pâture en leur temps.

Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

28 Quand tu la leur donnes, elles la recueillent, et quand tu ouvres ta main, elles sont rassasiées de biens.

Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

29 Caches-tu ta face? elles sont troublées; retires-tu leur souffle, elles défaillent, et retournent en leur poudre.

Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

30 [Mais si] tu renvoies ton Esprit, elles sont créées, et tu renouvelles la face de la terre.

Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

31 Que la gloire de l'Eternel soit à toujours, que l'Eternel se réjouisse en ses œuvres!

Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

32 Il jette sa vue sur la terre, et elle en tremble; il touche les montagnes, et elles en fument.

Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

33 Je chanterai à l'Eternel durant ma vie; je psalmodierai à mon Dieu pendant que j'existerai.

Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

34 Ma méditation lui sera agréable; [et] je me réjouirai en l'Eternel.

Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

35 Que les pécheurs soient consumés de dessus la terre, et qu'il n'y ait plus de méchants! Mon âme, bénis l'Eternel; louez l'Eternel.

Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!