Proverbes 5
1 Mon fils, sois attentif à ma sagesse, incline ton oreille à mon intelligence;
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 Afin que tu gardes mes avis, et que tes lèvres conservent la science.
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Car les lèvres de l'étrangère distillent des rayons de miel, et son palais est plus doux que l'huile.
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 Mais ce qui en provient est amer comme de l'absinthe, et aigu comme une épée à deux tranchants.
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 Afin que tu ne balances point le chemin de la vie; ses chemins en sont écartés, tu ne le connaîtras point.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Maintenant donc, enfants, écoutez-moi, et ne vous détournez point des paroles de ma bouche.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Eloigne ton chemin de la femme étrangère, et n'approche point de l'entrée de sa maison.
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 De peur que tu ne donnes ton honneur à d'autres, et tes ans au cruel.
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 De peur que les étrangers ne se rassasient de tes facultés, et que le fruit de ton travail ne soit en la maison du forain;
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 Et que tu ne rugisses quand tu seras près de ta fin, quand ta chair et ton corps seront consumés;
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 Et que tu ne dises: Comment ai-je haï l'instruction, et comment mon cœur a-t-il dédaigné les répréhensions?
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 Et comment n'ai-je point obéi à la voix de ceux qui m'instruisaient, et n'ai-je point incliné mon oreille à ceux qui m'enseignaient?
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Peu s'en est fallu que je n'aie été dans toute sorte de mal, au milieu de la congrégation et de l'assemblée.
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Bois des eaux de ta citerne, et des ruisseaux du milieu de ton puits;
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Que tes fontaines se répandent dehors, et les ruisseaux d'eau par les rues;
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Qu'elles soient à toi seul, et non aux étrangers avec toi.
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Que ta source soit bénie, et réjouis-toi de la femme de ta jeunesse,
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 [Comme] d'une biche aimable, et d'une chevrette gracieuse; que ses mamelles te rassasient en tout temps, et sois continuellement épris de son amour;
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 Et pourquoi, mon fils, irais-tu errant après l'étrangère, et embrasserais-tu le sein de la foraine?
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Vu que les voies de l'homme sont devant les yeux de l'Eternel, et qu'il pèse toutes ses voies.
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Les iniquités du méchant l'attraperont, et il sera retenu par les cordes de son péché.
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Il mourra faute d'instruction, et il ira errant par la grandeur de sa folie.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
