< Proverbes 19 >
1 Le pauvre qui marche dans son intégrité, vaut mieux que celui qui pervertit ses lèvres, et qui est fou.
Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
2 La vie même sans science n'est pas une chose bonne; et celui qui se hâte des pieds, s'égare.
Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
3 La folie de l'homme renversera son intention, et son cœur se dépitera contre l'Eternel.
Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
4 Les richesses assemblent beaucoup d'amis; mais celui qui est pauvre, est abandonné de son ami.
Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
5 Le faux témoin ne demeurera point impuni; et celui qui profère des mensonges, n'échappera point.
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
6 Plusieurs supplient celui qui est en état [de faire du bien], et chacun est ami d'un homme qui donne.
Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
7 Tous les frères du pauvre le haïssent; combien plus ses amis se retireront-ils de lui? Poursuit-il? il n'y a que des paroles pour lui.
Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
8 Celui qui acquiert du sens, aime son âme; et celui qui prend garde à l'intelligence, c'est pour trouver le bien.
Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
9 Le faux témoin ne demeurera point impuni; et celui qui profère des mensonges, périra.
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
10 L'aise ne sied pas bien à un fou; combien moins sied-il à un esclave, de dominer sur les personnes de distinction?
Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
11 La prudence de l'homme retient sa colère; c'est un honneur pour lui de passer par-dessus le tort qu'on lui fait.
Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
12 L'indignation du Roi est comme le rugissement d'un jeune lion; mais sa faveur est comme la rosée sur l'herbe.
Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
13 L'enfant insensé est un grand malheur à son père, et les querelles de la femme sont une gouttière continuelle.
Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
14 La maison et les richesses sont l'héritage des pères; mais la femme prudente est de par l'Eternel.
Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
15 La paresse fait venir le sommeil, et l'âme négligente aura faim.
Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
16 Celui qui garde le commandement, garde son âme; [mais] celui qui méprise ses voies, mourra.
Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
17 Celui qui a pitié du pauvre, prête à l'Eternel, et il lui rendra son bienfait.
Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
18 Châtie ton enfant tandis qu'il y a de l'espérance, et ne va point jusqu'à le faire mourir.
Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
19 Celui qui est de grande furie en porte la peine; et si tu l'en retires, tu y en ajouteras davantage.
Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
20 Ecoute le conseil, et reçois l'instruction, afin que tu deviennes sage en ton dernier temps.
Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
21 Il y a plusieurs pensées au cœur de l'homme, mais le conseil de l'Eternel est permanent.
Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 Ce que l'homme doit désirer, c'est d'user de miséricorde; et le pauvre vaut mieux que l'homme menteur.
Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
23 La crainte de l'Eternel conduit à la vie, et celui qui l'a, passera la nuit étant rassasié, sans qu'il soit visité d'aucun mal.
Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
24 Le paresseux cache sa main dans le sein, et il ne daigne même pas la ramener à sa bouche.
Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
25 Si tu bats le moqueur, le niais en deviendra avisé; et si tu reprends l'homme intelligent, il entendra ce qu'il faut savoir.
Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
26 L'enfant qui fait honte et confusion, détruit le père, et chasse la mère.
Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
27 Mon fils, cesse d'ouïr ce qui te pourrait apprendre à te fourvoyer des paroles de la science.
Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
28 Le témoin qui a un mauvais cœur se moque de la justice; et la bouche des méchants engloutit l'iniquité.
Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
29 Les jugements sont préparés pour les moqueurs, et les grands coups pour le dos des fous.
Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.