Proverbes 14
1 Toute femme sage bâtit sa maison; mais la folle la ruine de ses mains.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 Celui qui marche en sa droiture, révère l'Eternel; mais celui qui va de travers en ses voies, le méprise.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 La verge d'orgueil est dans la bouche du fou; mais les lèvres des sages les garderont.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Où il n'y a point de bœuf, la grange est vide; et l'abondance du revenu provient de la force du bœuf.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 Le témoin véritable ne mentira [jamais]; mais le faux témoin avance volontiers des mensonges.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 Le moqueur cherche la sagesse, et ne la trouve point; mais la science est aisée à trouver à l'homme intelligent.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Eloigne-toi de l'homme insensé, puisque tu ne lui as point connu de lèvres de science.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 La sagesse de l'homme bien avisé est d'entendre sa voie; mais la folie des fous n'est que tromperie.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 Les fous pallient le délit; mais il n'y a que plaisir entre les hommes droits.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 Le cœur d'un chacun connaît l'amertume de son âme; et un autre n'est point mêlé dans sa joie.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 La maison des méchants sera abolie; mais le tabernacle des hommes droits fleurira.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 Il y a telle voie qui semble droite à l'homme, mais dont l'issue sont les voies de la mort.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Même en riant le cœur sera triste, et la joie finit par l'ennui.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 Celui qui a un cœur hypocrite, sera rassasié de ses voies; mais l'homme de bien [le sera] de ce qui est en lui.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 Le simple croit à toute parole; mais l'homme bien avisé considère ses pas.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 Le sage craint, et se retire du mal; mais le fou se met en colère, et se tient assuré.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 L'homme colère fait des folies; et l'homme rusé est haï.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 Les niais hériteront la folie; mais les bien-avisés seront couronnés de science.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 Les malins seront humiliés devant les bons, et les méchants, devant les portes du juste.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 Le pauvre est haï, même de son ami; mais les amis du riche sont en grand nombre.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 Celui qui méprise son prochain s'égare; mais celui qui a pitié des débonnaires, est bienheureux.
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Ceux qui machinent du mal ne se fourvoient-ils pas? Mais la bonté et la vérité seront pour ceux qui procurent le bien.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 En tout travail il y a quelque profit, mais le babil des lèvres ne tourne qu'à disette.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 Les richesses des sages leur sont [comme] une couronne; mais la folie des fous n'est que folie.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 Le témoin véritable délivre les âmes; mais celui qui prononce des mensonges, n'est que tromperie.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 En la crainte de l'Eternel il y a une ferme assurance, et une retraite pour ses enfants.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 La crainte de l'Eternel est une source de vie pour se détourner des filets de la mort.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 La puissance d'un Roi consiste dans la multitude du peuple; mais quand le peuple diminue, c'est l'abaissement du Prince.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 Celui qui est lent à la colère, est de grande intelligence; mais celui qui est prompt à se courroucer, excite la folie.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 Le cœur doux est la vie de la chair; mais l'envie est la vermoulure des os.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 Celui qui fait tort au pauvre, déshonore celui qui l'a fait; mais celui-là l'honore, qui a pitié du nécessiteux.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 Le méchant sera poussé au loin par sa malice; mais le juste trouve retraite [même] en sa mort.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 La sagesse repose au cœur de l'homme intelligent; et elle est même reconnue au milieu des fous.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 La justice élève une nation; mais le péché est l'opprobre des peuples.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 Le Roi prend plaisir au serviteur prudent; mais son indignation sera contre celui qui lui fait déshonneur.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
