Lamentations 3
1 [Aleph.] Je suis l’homme qui ai vu l’affliction par la verge de sa fureur.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Il m’a conduit et amené dans les ténèbres, et non dans la lumière.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Certes il s’est tourné contre moi, il a tous les jours tourné sa main [contre moi].
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 [Beth.] Il a fait vieillir ma chair et ma peau, il a brisé mes os.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Il a bâti contre moi, et m’a environné de fiel et de travail.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Il m’a fait tenir dans des lieux ténébreux, comme ceux qui sont morts dès longtemps.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 [Guimel.] Il a fait une cloison autour de moi, afin que je ne sorte point; il a appesanti mes fers.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Même quand je crie et que j’élève ma voix, il rejette ma requête.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Il a fait un mur de pierres de taille [pour fermer] mes chemins, il a renversé mes sentiers.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 [Daleth.] Ce m’est un ours qui est aux embûches, et un lion qui se tient dans un lieu caché.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Il a détourné mes chemins, et m’a mis en pièces, il m’a rendu désolé.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Il a tendu son arc, et m’a mis comme une butte pour la flèche.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 [He.] Il a fait entrer dans mes reins les flèches dont son carquois est plein.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 J’ai été en risée à tous les peuples, et leur chanson, tout le jour.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Il m’a rassasié d’amertume, il m’a enivré d’absinthe.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 [Vau.] Il m’a cassé les dents avec du gravier, il m’a couvert de cendre;
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Tellement que la paix s’est éloignée de mon âme; j’ai oublié ce que c’est que d’être à son aise.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Et j’ai dit: ma force est perdue, et mon espérance aussi que j’avais en l’Eternel.
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 [Zajin.] Souviens-toi de mon affliction, et de mon pauvre état, qui n’est qu’absinthe et que fiel.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Mon âme s’[en] souvient sans cesse, et elle est abattue au dedans de moi.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 [Mais] je rappellerai ceci en mon cœur, [et] c’est pourquoi j’aurai espérance;
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 [Heth.] Ce sont les gratuités de l’Eternel que nous n’avons point été consumés, parce que ses compassions ne sont point taries.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Elles se renouvellent chaque matin; [c’est] une chose grande que ta fidélité.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 L’Eternel est ma portion, dit mon âme, c’est pourquoi j’aurai espérance en lui.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 [Teth.] L’Eternel est bon à ceux qui s’attendent à lui, [et] à l’âme qui le recherche.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 C’est une chose bonne qu’on attende, même en se tenant en repos, la délivrance de l’Eternel.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 C’est une chose bonne à l’homme de porter le joug en sa jeunesse.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 [Jod.] Il est assis solitaire et se tient tranquille, parce qu’on l’a chargé sur lui.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Il met sa bouche dans la poussière, si peut-être il y aura quelque espérance.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Il présente la joue à celui qui le frappe; il est accablé d’opprobre.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 [Caph.] Car le Seigneur ne rejette point à toujours.
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 Mais s’il afflige quelqu’un, il en a aussi compassion selon la grandeur de ses gratuités.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Car ce n’est pas volontiers qu’il afflige et contriste les fils des hommes.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 [Lamed.] Lorsqu’on foule sous ses pieds tous les prisonniers du monde;
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 Lorsqu’on pervertit le droit de quelqu’un en la présence du Très-haut;
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 Lorsqu’on fait tort à quelqu’un dans son procès, le Seigneur ne le voit-il point?
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 [Mem.] Qui est-ce qui dit que cela a été fait, [et] que le Seigneur ne l’[a] point commandé?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Les maux, et les biens ne procèdent-ils point de l’ordre du Très-haut?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Pourquoi se dépiterait l’homme vivant, l’homme, [dis-je], à cause de ses péchés?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 [Nun.] Recherchons nos voies, et [les] sondons, et retournons jusqu’à l’Eternel.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Levons nos cœurs et nos mains au [Dieu] Fort qui est aux cieux, [en disant]:
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Nous avons péché, nous avons été rebelles, tu n’as point pardonné.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 [Samech.] Tu nous as couverts de [ta] colère, et nous as poursuivis, tu as tué, tu n’as point épargné.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Tu t’es couvert d’une nuée, afin que la requête ne passât point.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Tu nous as fait être la raclure et le rebut au milieu des peuples.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 [Pe.] Tous nos ennemis ont ouvert leur bouche sur nous.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 La frayeur et la fosse, le dégât et la calamité nous sont arrivés.
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Mon œil s’est fondu en ruisseaux d’eaux à cause de la plaie de la fille de mon peuple.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 [Hajin.] Mon œil verse des larmes, et ne cesse point, parce qu’il n’y a aucun relâche.
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 Jusques à ce que l’Eternel regarde et voie des cieux.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Mon œil afflige mon âme à cause de toutes les filles de ma ville.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 [Tsadi.] Ceux qui me sont ennemis sans cause m’ont poursuivi à outrance, comme on chasse après l’oiseau.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 Ils ont enserré ma vie dans une fosse, et ont roulé une pierre sur moi.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Les eaux ont regorgé par-dessus ma tête; je disais: je suis retranché.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 [Koph.] J’ai invoqué ton Nom, ô Eternel! d’une des plus basses fosses.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Tu as ouï ma voix, ne ferme point ton oreille, afin que je n’expire point à force de crier.
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Tu t’es approché au jour que je t’ai invoqué, et tu as dit: ne crains rien.
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 [Resch.] Ô Seigneur! tu as plaidé la cause de mon âme; et tu as garanti ma vie.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Tu as vu, ô Eternel! le tort qu’on me fait, fais-moi droit.
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Tu as vu toutes les vengeances dont ils ont usé, et toutes leurs machinations contre moi.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 [Scin.] Tu as ouï, ô Eternel! leur opprobe et toutes leurs machinations contre moi.
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 Les discours de ceux qui s’élèvent contre moi, et leur dessein qu’ils ont contre moi tout le long du jour.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Considère quand ils s’asseyent, et quand ils se lèvent, [car] je suis leur chanson.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 [Thau.] Rends-leur la pareille, ô Eternel! selon l’ouvrage de leurs mains.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Donne-leur un tel ennui qu’il leur couvre le cœur; donne-leur ta malédiction.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Poursuis-les en ta colère, et les efface de dessous les cieux de l’Eternel.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
