Job 4
1 Alors Eliphas Témanite prit la parole, et dit:
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 Si nous entreprenons de te parler, te fâcheras-tu? mais qui pourrait s'empêcher de parler?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Voilà, tu en as enseigné plusieurs, et tu as renforcé les mains lâches.
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Tes paroles ont affermi ceux qui chancelaient, et tu as fortifié les genoux qui pliaient.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 Et maintenant que ceci t'est arrivé, tu t'en fâches! il t'a atteint, et tu en es tout troublé.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Ta piété n'a-t-elle pas été ton espérance? et l'intégrité de tes voies [n'a-t-elle pas été] ton attente?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Rappelle, je te prie, dans ton souvenir, où est l'innocent qui ait jamais péri, et où les hommes droits ont-ils [jamais] été exterminés?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Mais j'ai vu que ceux qui labourent l'iniquité, et qui sèment l'outrage, les moissonnent.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 Ils périssent par le souffle de Dieu, et ils sont consumés par le vent de ses narines.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 [Il étouffe] le rugissement du lion, et le cri d'un grand lion, et il arrache les dents des lionceaux.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 Le lion périt par faute de proie, et les petits du vieux lion sont dissipés.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 Mais quant à moi, une parole m'a été adressée en secret, et mon oreille en a entendu quelque peu.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 Pendant les pensées diverses des visions de la nuit, quand un profond sommeil saisit les hommes,
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 Une frayeur et un tremblement me saisirent qui étonnèrent tous mes os.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 Un esprit passa devant moi, [et] mes cheveux en furent tout hérissés.
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 Il se tint là, mais je ne connus point son visage; une représentation était devant mes yeux, et j'ouïs une voix basse [qui disait]:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 L'homme sera-t-il plus juste que Dieu? l'homme sera-t-il plus pur que celui qui l'a fait?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Voici, il ne s'assure point sur ses serviteurs, et il met la lumière dans ses Anges:
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 Combien moins [s'assurera-t-il] en ceux qui demeurent dans des maisons d'argile; en ceux dont le fondement est dans la poussière, et qui sont consumés à la rencontre d'un vermisseau?
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 Du matin au soir ils sont brisés, et, sans qu'on s'en aperçoive, ils périssent pour toujours.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 L'excellence qui était en eux, n'a-t-elle pas été emportée? Ils meurent sans être sages.
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
